Kuka haluaa hoitajaksi, jos työpaikat ovat jatkuvasti vaakalaudalla?
Satakunnan hyvinvointialueella käynnistyvät jälleen laajat yhteistoimintaneuvottelut. Valmistelun mukaan noin 400 tehtävää voi vähentyä ensi vuoden aikana tai viimeistään alkuvuonna 2028. Osa vähennyksistä toteutuisi eläköitymisen ja toimintojen siirtojen kautta, osa henkilöstövähennyksinä. Samaan aikaan koulutuskuntayhtymä Sataedusta kuuluu huolestuttava uutinen. Lähihoitajakoulutuksen opiskelijamäärä on vähentynyt kahdessa vuodessa lähes puoleen. Oppilaitos joutuu tämän vuoksi harkitsemaan myös opetushenkilöstön vähentämistä. Vielä muutama vuosi sitten Satakunnassakin puhuttiin jatkuvasta hoitajapulasta. Nyt vähennetään työpaikkoja ja alan koulutusta. Moni pohtii, miten tässä näin kävi?
Opiskelijakatoon vaikuttavat monet tekijät. Aikuiskoulutustuen loppuminen on vaikeuttanut alanvaihtoa ja hoitajamitoituksen alentaminen on muuttanut työvoiman tarvetta. Silti on aiheellista kysyä, kuinka paljon toistuvat yt-neuvottelut ja epävarmuus työpaikoista heikentävät hoitoalan houkuttelevuutta. Nuori, joka nyt harkitsee lähihoitajan opintoja, seuraa varmasti myös alan työmarkkinanäkymiä. Miksi hakeutua alalle, jonka tulevaisuudesta kerrotaan lähinnä säästöjen ja irtisanomisuhkien kautta? Satakunnan väestö ikääntyy. Hoidon ja hoivan tarve ei katoa, vaikka hyvinvointialueen talousarviosta karsitaan menoja. Tämän päivän säästöistä voi syntyä huomisen työvoimapula, jos alalle hakeutuminen vähenee pysyvästi. Hyvinvointialueen talous on saatava tasapainoon ja vanhat alijäämät katettava. Tälle kaikelle asettaa tiukat rajat valtion rahoituspäätökset. Valtion toimet eivät silti poista hyvinvointialueen päättäjien omaa vastuuta. Satakunnassa päätetään itse palveluverkosta, toimintatavoista ja säästöjen kohdentamisesta.
Toistuvien säästökierrosten yhteydessä pitäisi myös arvioida, mitä aiemmilla ratkaisuilla on saavutettu. Ovatko palvelut tehostuneet vai onko henkilöstön työkuorma vain kasvanut? Miten muutokset ovat näkyneet hoitoon pääsyssä ja palvelujen saatavuudessa eri puolilla maakuntaa? Satakunnassa pitäisi nyt pystyä vastaamaan kahteen kysymykseen. Miten palvelut turvataan nykyistä pienemmillä voimavaroilla ja miten varmistetaan, että hoitajia riittää myös tulevaisuudessa? Satakunnalla ei ole varaa tilanteeseen, jossa tänään säästetään hoitajista ja huomenna ihmetellään, mistä heitä saataisiin lisää.
Kim Huovinlahti
Päätoimittaja

