Lukolle ja Ässille hyvät joulutodistukset – Lukko jopa vahva mestarisuosikki, Ässät kärkkyy suoraa pudotuspelipaikkaa
Pauli Uusi-Kilponen
HPK:n päävalmentaja Jarno Pikkarainen ehti jo tuoda oman mestarisuosikkinsa julki, kun hän totesi HPK - Lukko-pelin jälkeen, että oli todella hienoa voittaa (4-0) tuleva mestari!
Sarjasta on pelattu vasta puoliväli, joten paljon ehtii vielä tapahtua. Joka tapauksessa Lukon päävalmentaja Marko Virtanen on kehittänyt koko ajan joukkueensa peliä voittavaan suuntaan.
Kiekollista pelaamista on entisestään nopeutettu. Yhä enemmän Lukko pelaa pystysuunnan kiekkoa, jolloin vastustajan paineistaminen hyökkäysalueella vaikeutuu.
Pelityylillään Lukko on kyennyt yllättämään Ilveksen jo kolme kertaa, voittanut Tapparan ja Kärpät.
Lukkoa voidaan pitää sarjan alkupuoliskon esityksen perusteella suurena, jos ei jopa suurimpana mestarisuosikkina.
Muita ovat Tappara, Ilves, Kärpät ja Pelicans ilman muuta.
Lukon pelityyliä ovat jotkut kiekkokolumnistit pitäneet jopa tylsänä. Se on toki makuasia. Totuus on kuitenkin se, että Lukon pakka pysyy kuosissa ottelusta toiseen, eikä taso juuri heittele.
Eikä voittojen saaminen ole yhdestä tai kahdesta miehestä kiinni. Lukon peli on enemmän kokonaisuuden kuin vain yksittäisten pelaajien varassa. Neljän ketjun tasainen peluutus, kova tempo ja tiiviys luovat toimivan paketin.
Ässien peli on kehittynyt koko ajan. Yksi selkein kehitysaskel on hyökkäämisessä. Ratkaisijoita nousee esiin leveällä rintamalla ja kiekossa pysytään aiempaa enemmän.
Hätäiset syötöt ja kiekon ränniin lyömiset ovat vähentyneet. Myös ylivoimapeli sujuu aiempaa paremmin. Kiekkoa pysytään tuomaan vaivattomasti vastustajan alueelle ja nopeat poikittaissyötöt löytävät yhä useammin osoitteensa.
Puolustuspeli Ässillä oli jo alkukaudesta kohtalaisen hyvällä tolalla. Viimeisenä lukkona Joachim Rohdin nousee sarjan maalivahtitilastoissa kärkipäähän. Pitää kuitenkin muistaa, että hyvä maalivahtipeli vaatii aina myös hyvää puolustuspelaamista.
Paraskaan maalivahti ei onnistu, jos vastustajaa päästetään avopaikoille laukomaan ilman häirintää tai peittämistä.
Pelicans on kiistatta sarjan positiivisin yllättäjä. Joukkuetta on rakennettu huolella. Samoin joukkueen pelitapaa. Joukkue koostuu nuorista lahjakkuuksista ja muutamasta täsmähankinnasta.
Päävalmentaja Tommi Niemelän ansioksi pitää laskea hyvin materiaalin sopiva pelitapa. Joukkue hyökkää ja puolustaa tasapainoisesti viisikolla.
Pakka ei hajoa kovankaan paineen alla ja vastaavasti vastustajan alueella uskalletaan pitää kiekkoa. Pelitavan ruumiillistumana voidaan pitää Iikka Kangasniemeä. Pienikokoinen hyökkääjä pysyy kiekossa, syöttää tarkasti ja kykenee yllättäviin ratkaisuihin.
Pelicansia ei ole pidetty mestarisuosikkina. Kokonaan ei joukkuetta voi laskea näistä pohdinnoista pois.
Jos on SaiPalle luvassa jouluna lähinnä risuja, ei paljon muuta ansaitse myöskään Helsingin IFK. Joukkue pelaa kuin käsijarru päällä ja majailee ihan toisessa päässä taulukkoa kuin pitäisi. Jos ja kun yli kolmen miljoonan pelaajabudjetilla pelaava joukkue taistelee kymmenennestä tilasta, voidaan sitä pitää lähes katastrofina.
HIFK:n ongelmana on johtajuuden puute ja se, ettei joukkueen roolitus toimi. On liian paljon tähtiä ja liian vähän selkeitä roolipelaajia. On kiekollista osaamista, vaikka muille tarjota.
Kuka on se rouhia nurkissa, kuka taklaa, vääntää vastustajan päädyssä tai uhrautuu kiekon eteen omassa päässä?
Ainakaan lehtereille asti ei roolitus näy. Tasaista tähtimassaa, jolta puutuu intohimo pelata, voittaa tilanteen ja koko peli.
Juttu päivitetty 20.12.2022 klo 10.20

