Maailman tärkein pyyntö
Mennään ajassa 31 vuotta taaksepäin. Peruskoulun kolmas syksy oli kääntymässä talveksi, ja menossa oli jonkinlainen totuttelu osittain muuttuneeseen luokan kokoonpanoon. Opettaja ja osa oppilaistakin olivat uusia tuttavuuksia monille.
Nyt luultavasti jo eläkeiän ylittänyt opettaja tykkäsi soittaa lapsille musiikkia vanhalta kunnon c-kasetilta, josta nykynuoret eivät välttämättä enää tiedä mitään.
Yhtä Mikko Alatalon ja Harri Rinteen kappaletta kuunneltiin sen verran usein, että siitä jäi muistijälki. Muistot kantavat vielä yli kolmen vuosikymmenen jälkeen. Laulun nimi on Suojelusenkeli. Erityisesti kolahti kolmas säkeistö, jossa pian maailman ruuhkaan ryntäävää lasta tai nuorta ohjataan sanoilla: ”Tee, mitä teet, mutt' älä sielullesi vahinkoa. Sillä haavat nuo ei parane, vaikk' isi kuinka puhaltais'.”
Nykyään liian usein kaikessa lähtökohtana on se, että minulla on oikeus. Tai mikä tärkeämpää, minä haluan. Omantunnon ääni sivuutetaan liian usein ja liian helposti.
Suurinta vapautta elämässä ei ole tehdä kaikessa, kuten itse haluaa. Vapauttavinta on kysyä Jumalan tahtoa ja yrittää parhaansa mukaan noudattaa häneltä saatuja ohjeita. Niissä on näkökulma iankaikkisuuteen.
Pientä kokemusta on kertynyt siitäkin, että kaikki sielun haavat eivät parane enää sillä, että isä tai äiti puhaltaa ja pitää hetken sylissään. Niin tärkeää kuin hellyyden osoittaminen on lapselle.
Jumalalla on parhaat ratkaisut myös sisimmän kipukohtiin.
Esko Kallioniemi
Porin Baptistiseurakunta