Pitäisikö isänpäiväkorttien askartelu kieltää?
Sunnuntaina vietettiin isänpäivää, ja jännittävät paketit sujahtivat päiväkodissa lasten lokeroihin kotiin vietäviksi. Mieheni paketista löytyi tänä vuonna lapsemme kuvasta tehty taulu sekä muistipeli, joka oli laminoitu kuvista, joissa hänet oli puettu hassuihin hattuihin ja eläinasuihin. Päiväkodin vaivannäkö hätkähdytti meitä jälleen kerran. Lahjan tekeminen ja antaminen tuottivat myös lapsellemme suunnatonta iloa.
Samana päivänä luen ristiriitaisin tuntein mielipidekirjoituksen, jossa vaaditaan isänpäiväkorttien askartelun lakkauttamista päiväkodeissa ja kouluissa. Kommentoijat kertovat, että koulussa on pakotettu tekemään isänpäiväkortti, vaikka isää ei ole.
Monen kokemukset näyttävät sijoittuvan vuosikymmenten taa, mutta ilmeisesti isänpäiväkortin askartelu aiheuttaa pahaa mieltä vielä vuonna 2022.
Perheet ovat monimuotoisia. Jonkun isä on kuollut ja toinen ei tiedä, kuka isä on. Yhden isä on kelvoton, mutta toisen maailman paras. Isiimme liittyy paljon toiveita ja odotuksia, jotka eivät ole kaikkien kohdalla toteutuneet. Eikö silti voida antaa niiden iloita, joilla on aihetta juhlaan?
Askartelua ei tarvitse kieltää, mutta siitä voi tehdä sensitiivistä. Kortin voi askarrella kenelle vaan tai vaihtoehtona voi olla ihan toinen askartelu. Aiheen ollessa kovin arka, on ehkä mahdollista järjestää toimintaa toisessa tilassa.
Opettajan kannattanee pohjustaa aihetta erilaisista perheistä jo pitkin syksyä. Uskon, että mikään asia ei tule valmiiksi lakaisemalla maton alle. Päiväkodin tai koulun pitäisi olla turvallinen paikka käsitellä omaa isäaihetta.
Peppi Kärki
somevaikuttaja ja digiyrittäjä, ex-opettaja