Jou­lu on taas, ja kes­kus­te­lu va­leh­te­lun hai­tal­li­suu­des­ta lap­sen ke­hi­tyk­sel­le kuu­me­nee. Ky­sees­sä on tie­ten­kin ikui­nen ar­voi­tus, on­ko jou­lu­puk­kia ole­mas­sa.

Olin 5-vuo­ti­as, kun to­tuus sel­vi­si mi­nul­le ka­rul­la ta­val­la. Kä­vin tuol­loin seu­ra­kun­nan ker­hoa, ku­ten kaik­ki muut­kin ysä­rin lap­set. Vä­hän en­nen jou­lua ker­ho­tä­ti an­toi mi­nul­le vah­van suo­si­tuk­sen us­koa Jee­suk­seen, sil­lä jou­lu­puk­ki­han on vain hum­puu­kia. Me­nin ko­tiin it­kien, ja pe­nä­sin, mik­si van­hem­pa­ni oli­vat va­leh­del­leet mi­nul­le. Pet­ty­mys val­koi­ses­ta val­hees­ta meni no­pe­as­ti ohi, mut­ta kat­ke­ruus tu­le­vis­ta pi­lal­le men­neis­tä jou­luis­ta ei. Ka­teel­li­se­na kat­soin si­vus­ta, kuin­ka useim­mat ikä­to­ve­ri­ni sai­vat ko­kea jou­lun tai­an vie­lä use­a­na vuon­na, mut­ta mi­nul­ta lu­mous oli sär­ky­nyt. To­tuus sel­vi­si mi­nul­le lii­an var­hain.

Trau­ma­ti­soi­tui­ko joku oi­ke­as­ti sii­tä, et­tä van­hem­mat hie­man vä­rit­ti­vät jou­lun ta­ri­naa? Jät­tää­kö joku näyt­tä­mät­tä myös piir­re­tyt ja sa­tu­kir­jat lap­sel­leen? Lap­sen kuu­luu saa­da elää sa­dun maa­il­mas­sa. Se on har­mi­ton paik­ka har­joi­tel­la tun­tei­ta, ke­hit­tää mie­li­ku­vi­tus­ta, viih­tyä ja eläy­tyä. Va­leh­te­le­mi­nen on mie­les­tä­ni jo­ta­kin muu­ta.

Ja lo­pul­ta, luot­ta­mus ei edes kul­mi­noi­du jou­lu­puk­kiin, vaan van­hem­pien ky­kyyn ol­la tur­val­li­ses­ti läs­nä. Toi­von koko sy­dä­mes­tä­ni, et­tä jo­kai­nen lap­si sai­si viet­tää jou­lun luo­tet­ta­vien ai­kuis­ten ym­pä­röi­mä­nä. Loh­du­tuk­sen sa­na­na voin ker­toa jo­kai­sel­le van­hem­mal­le, joka har­mit­te­lee sitä, et­tei pys­ty tänä vuon­na os­ta­maan lap­sel­leen kal­lis­ta lah­jaa, et­tä tär­kein­tä kai­ken höm­pö­tyk­sen kes­kel­lä on yh­des­sä­o­lo.

Pep­pi Kär­ki

So­me­vai­kut­ta­ja

@pit­ka­tos­su­la