Sakari: Lapset ja nuoret tarvitsevat läsnä olevia aikuisia
Jos saisin toivoa, niin oppilashuolto olisi lasten ja nuorten hyvinvoinnin vahvin tukipilari. Oppilashuollon tulisi olla helposti saavutettavissa ja matalana kynnyksenä osana koulun arkea. Näen työssäni päivittäin, kuinka suuri merkitys sillä olisi, jos resurssi olisi suurempi.
Toivoisin, että kouluterveydenhoitajan rooli olisi nykyistä suurempi. Aikaa pitäisi olla muuhunkin, kuin terveystarkastuksiin, esimerkiksi kohtaamisille, kuuntelemiselle ja seurannalle. Usein juuri kouluterveydenhoitaja on se aikuinen, jolle nuori uskaltaa kertoa ensimmäisenä, kun kaikki ei ole hyvin.
Näen myös, kuinka välttämätöntä olisi, että kuraattorit ja psykologit tavoittaisivat kaikki tukea tarvitsevat lapset ja nuoret. Ei vain heitä, jotka osaavat tai uskaltavat pyytää apua, vaan myös ne, jotka jäävät hiljaisiksi tai oireilevat huomaamattomasti. Nämä lapset ja nuoret tavoitetaan parhaiten arjen keskellä läsnäololla.
Hyvinvointialueen ja kunnan yhteistyössä toivoisin ennen kaikkea yhteistä tahtoa. Sujuvuutta asioiden hoitoon, eikä pysähdyttäisi pohtimaan, kenen vastuulle asia kuuluu, vaan keskityttäisiin siihen, kuka ehtii auttaa nyt. Kun yhteistyö toimii, kouluterveydenhuolto, kuraattorit, psykologit ja koulun muu henkilöstö muodostavat turvaverkon, josta kukaan ei putoa läpi.
Tiedän, että resurssit ovat rajalliset. Mutta tiedän myös, että ajoissa annettu tuki säästää sekä inhimillistä kärsimystä että tulevia kustannuksia. Oppilashuollon sujuvuus ei ole vain menoerä, vaan investointi tulevaisuuteen.
Lasten ja nuorten hyvinvointi ei synny strategioista eikä tilastoista, vaan aidoista arjen teoista. Siksi toivon, että oppilashuolto kokonaisuutena nähdään juuri siellä, missä sen pitääkin olla, eli saavutettavissa.
Heidi Sakari
Aluevaltuutettu, perhe- ja sosiaalipalveluiden lautakunnan puheenjohtaja, Perussuomalaiset, Pori
