Sandelin: Kotihoidon keinulauta
Hei, minä selvisin! Kuukauden loma on vietetty. Se on kova tulos tällaiselle työläiselle, kun persoona on rakentunut työn ympärille. Vai olisiko kuitenkin työ rakentunut persoonan ympärille – mene ja tiedä. Hoitotyö.
Viime vuodet olen toteuttanut itseäni kotihoidossa. Sitä ennen psykiatriassa noin puolet koko elämästäni. Ja se ei ole vähän.
Joku iloitsee työssään rutiineista. Itse olen parhaimmillani, kun kaikkea on vähän liikaa, myöhässä ja kaaoksessa. Kotihoito onnistuu tarjoamaan näitä puolia. Ai niin, olen myös itse taitava siinä tarjoilussa.
Odotan täpinöissä näkeväni kotihoidon asiakkaat. Mitä kuuluu? Mikä vointi? Onko jotain uutta? Onko kaikki hyvin? Loman jälkeen käynnit venyy, koska kuulumiset vaihdetaan pitkällä kaavalla. Ja miten hienoa on näyttää aito kiinnostus. Lähtiessä on usein tarve vielä todeta, että oli tosi kiva nähdä.
Töihin paluu on yletön innostukseni aihe. Ollut aina. Joudun vähän toppuuttelemaan intoani, että sopisin siltä osin muottiin. Kyllä ne sen silti tietää, työkaverit. Ja on siinä kestämistäkin, kun minun kuukauden innovaatiot ja mielipiteet odottavat kuulluksi tulemista.
Kotihoito on kuin keinulauta asiantuntijuuden ja elämän perusasioiden välillä. Mielessä on eräs loman jälkeinen työpäivä. Asiakkaan wc:n lattialämmitys oli täysillä, ulkona kova helle. Wc:n lattialle oli tullut vahingot. Ikkunasta tulvi auringonsäteet, hiki virtasi ja jynssäsin kiinni palaneita tuotoksia lattiasta. Yhtäkkiä havahduin hillittömään hyvään oloon. Miten onnellinen olin siinä hetkessä! Miten arvokasta työtä saankaan tehdä!
Hetki oli hippasen absurdi ja tunne oli vahva, sydämessä läikähtävä. Sellaisia toivon nytkin töihin paluulta.
Kuten aina, niin nytkin lomailun tylsyys johti nopeisiin liikkeisiin ja kas; Lehti, Salone ja Sandeliini järjestää Porissa Rollaattorimarssin 8.5. klo 14.00! Iloinen, yhteisöllinen mielenilmaus arvokkaan vanhuuden puolesta. Tuu mukaa!
Piia Sandelin
Aluevaltuutettu (vas.)

