Täl­läi voi­raa ny kys­syy, et kene huki ja täs ny e mei­naa lain­ka mee pää­mi­nis­ter­rii en­kä uut maa­kun­ta­joh­ta­jaa­ka saa­tik­ka sit nur­kis kur­kis­te­lev­vii tont­tui. Ny o otet­ta­va fra­mil jo it­te van­ha jou­lu­puk­ki, joka täs kah­re­vii­ko si­säl tai­taa poi­ket ai­ka mo­nes huus­hol­lis. Nyte sa­no­taa tätä ai­kaa niu­kah­koks, mut kyl nois os­tos­kes­kuk­sis siit hu­a­li­mat näyt­tää vils­ket pii­saa­va. Luu­lis ny kum­min­ki siäl py­ä­ri­vä kah­ja tark­kaa fun­tee­raa­va mitä os­taa. Soo klaa­rii et muk­sui tart­tee muis­taa, mut ai­ku­set kyl ym­mär­tää et­tei nyte ol hee ai­kas saar se kum­mem­pii lah­joi, ko nii mo­nel o tiuk­kaa. Kai­kest hu­a­li­mat moni kuu­luu sil­ti nyk­ki pu­hu­va lah­ja­lis­toist, joit kuu­lem­ma huus­hol­leis muk­sui toi­mest jou­lu­pu­kil vä­sä­tää. Sihe ai­kaa, ko meil elet­tii stää jou­luo­ro­tu­sai­kaa muk­sui ol­les pi­ä­nii ja puk­ki oli jo­ka­päi­vä­sis puh­heis ei viä pu­hut­tu pu­kil lä­he­tet­tä­vist lis­toist mit­tää. Prei­vei kyl krii­vat­tii ja tais niis jot­tai toi­vo­must lah­jai suh­teen­ki ol, mut­tei sun­ka lis­taa rans­ka­lai­sil vii­voil, nin­ko ai­ka­nas kuu­li jo ty­ä­kamp­raat­tei ker­to­va. Sil­ti sit jou­lu­aut­ton, ko se oro­tus lo­pul­tak­ki päät­ty ja puk­ki tuli, oli häl sä­kis­säs mi­a­lui­ne pa­ket­ti nii van­huk­sil ko nu­a­rem­mal­lek­ki vä­jel. Tais siin yh­re jos toi­sen­ki toi­ve to­teu­tuu ja leik­kii pii­sas my­ä­hä­see yä­hö puki läh­te­mi­se jäl­kee. Se mee van­ha puk­ki oli joka vu­a­si täs­mäl­li­ne ko kel­lo ei­kä kos­kaa jät­tä­ny tu­le­mat, vaik yks jos toi­ne­ki tau­ti hänt vu­a­sit­tai pii­nas. Mil­lo oli pe­rä­pu­ka­mat hel­lä­näs ja it­tes too­lil flät­tää­mi­ne han­ka­laa. Jos­kus oli sel­kä nii kip­pee et­tei voi­nu kä­vel ko val­la kip­pu­ras. Mil veh­keel puk­ki mil­lon­ki tuli oli kans suk­ke­laa? Siin kuul­tii jut­tuu nii po­roist pulk­ki­nes, jok­ka oli puk­ki jou­tu­nu jät­tää joo Vaa­sa kor­keu­rel ja siit sit tul­lu körö körö kyy­til. Mil sit lop­pui lo­puks tu­li­ka jäi ar­vo­tuk­seks. Ker­ra kum­min­ki tuli kuu­lem­ma pirs­sil iha poh­jo­sest as­tik­ka ja oli ol­lu tosi tyy­rist kyy­tii. No oli kai!!

Jos­sai vai­hees sik­ko nu­a­rim­mai­set oli ker­ra sat­tu­nu va­hin­kos näk­kee kran­ni au­to­tal­lis ne jou­lu­pu­ki ver­meet käy­tii yh­res oi­kee kes­kus­te­lu siit mil­lai sit vä­lis­täi sa­tu­mail­ma muut­tuu val­la toi­seks to­rel­li­suu­reks. Ko­li­naa sil­ti seu­raa­vi­na­ki jou­luin ove tak­kaa oli ain joku meist kuu­le­vi­nas jou­lu­ru­a­kai­lu jäl­kee ja tai­si se pelk­kä lah­ja­säk­ki siäl ol pi­kem­min­ki pet­ty­mys noil iso­van­hem­mil ko mee muk­suil sit en­nää. Ai­kas ku­ta­ki...

Tää jou­lu­e­tu o jo­ka­vu­a­si mel­kost men­noo eril­lais­te ta­pah­tum­mai mer­keis vis­sii ai­ka mo­nel meist. Meki täs vii­kol ol­tii mm. Ko­tei pu­a­lest juh­la­vas jou­lu­ru­a­kai­lus, jos al­kuu oli viih­ryt­täv­vää mu­sik­kii. Yh­ris­tys oli taas pan­nu pa­ras­tas, kii­tos. Sit iha viho vii­mi­ses Man­ner­hei­mis­ki ol­tii te­at­te­ris ja siin tuli his­to­ria ker­rat­tuu hi­a­nol ta­val. Tuli klaa­riks iha uut­ta­ki as­jaa. Ta­vat­to­ma suu­ri kun­ni­oi­tus te­at­te­ri­lai­sil nii vai­keest joo­nist mal­lik­kaal su­a­ri­tuk­sel jo­ka­ki­ki­sel teist.

Ens­vii­kol sit jo jou­lu­ree­rauk­sii...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos