Ulla Leinon murreblogi: Kyl harmitti...
Marraskuu 13. 2022
No ni, ny ollaa Issäipäiväaamus, ko tätä knaputtele ja se ei sunka ny täs harmit, vaa valla toine asja, joka koskee yht kauppakäyntiini Puuvillas. Ole pruukannu miälestäni ol tarkkan siin, et sääkeristi kassal otetaa hälyttimet pois ostetust toonast. Mul o ollu semmone tunne et jos mu kohrallani alkaa hälytin pirist, ni voi vaik saar slaaki ninko sanotaa kauhistumisestki. No ny se sit kumminki kävi, enkä saanu sentää syränhalvaust, vaik liki se tais ollakki. Kyl nii paljo kumminki otti päähä. Mul oli semmoset viirekympi ostokset, jokka oli just maksanu ja lähteis portti hälytti. No mää kopisti kassini sihe tiskil ja tiukkasi, et onk ny sit jossai hälytin jääny? Ei ollu kassa mukkaa ja käskettii vaa men. No mää meni ja taas hälytti. Kopisti uuremma kerra kassini, jos oli pörssi, telefooni ja ne ostokseni. Mää oli ostanu yhret pikkupöksyt, pari tyynyliinaa, yhre lerikynttylä ja semmose valolanka. Jono kassal piteni ja mul vaa sanottii et tälläi voi ain sillo tällö käyr, ettei tiär mikä se hälyttää. Mul oli taki fikuis toises paperinestuuki ja huulirasva, sit toises kankaine pitsinestuuki ja autoavvaimet. Siin mää seisoi sikko torpa oikee enkä olis tykänny lähtee ilma asja klaaraamist, vaik kassa käskiki. Voitte vaa arvat kui nöyryytetylt tuntu ja oikeesti harmitti. Kyl kestää kaike lisäks, ko sihe putikkii seuraava kerra mene. No annetaa asja ny ol, mut kyl kalvamaa jäi, konne saanu klaaraust asjal.
Viimeks viikko takas kriivates lupasi ny tännää palat tähä ajakohtasee Isäpäivää. Se meil alko jo perjantain, ko miäs sai korti nuarimmaiselt ja siin luki et ”Isä olet kultaa”, voisko se ennää se nätemmi sannoo. Must siin oli nii täyrellisesti se kaikki, ko hee välilläs o ain ollu. Lavvantain poikkes sit jo nuarempaa kaartii moikkaa pappaa ja juttelee kuulumissii. Siin sit klökiteltii ja haisteltii hyvvää hajjuu, ko mää just tälläsi uunii pellillise rusinalimppui. Kerkes he sit siit satsist fölliiski saamaa tosi kuumaa limppuu. Tännää o sit viästei jo tullu ja onnittelut telefooni välityksel Espanjastakki. Isäpäivä flakuki fleijaa tai kyl se ny roikkuu viä ninko hantuuki naulas, konnei täälläkä jokirannas viä pualestpäiväst hiukkaaka tuul. Aurinkoki plosottaa täyrelt taivaalt ja nii o hiano ilma ko valla. Piänt paakaust limppui lisäks jo viikol tei et saaraa sit kaffetel onnittelijoitte kans. Täytekaakkuu e ruvennu präkkää, ko stää haji eile jo Sarpist ja pääsi ko koira veräjäst. Tää ikä se vissii o, ko tekkee ihmisest nii toimertumattoma tai voisko stää sannoo iha laiskuureks, konnei ennää mikkää passaamiset huvit ninko enne. Taitaa silti ol sillai, et ne passaamisekki voi vaa siirtää seuraavil sukupolvil sillai huamaamati, vaivihkaa? Ens viikol meil onki sit jo taas ne jokasyksyset rokotukset flunssaa vastaa ja tarttee klaarat seki, et onk ne mee neljännet koronarokotteet viä voimas vai mis ny mennää? Ei täs oikee tahro pyssyy ain peräs noitte kullonki voimas olevai viisninkei kans...
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos