No ni, ny ol­laa Is­säi­päi­vä­aa­mus, ko tätä kna­put­te­le ja se ei sun­ka ny täs har­mit, vaa val­la toi­ne as­ja, joka kos­kee yht kaup­pa­käyn­tii­ni Puu­vil­las. Ole pruu­kan­nu mi­ä­les­tä­ni ol tark­kan siin, et sää­ke­ris­ti kas­sal ote­taa hä­lyt­ti­met pois os­te­tust too­nast. Mul o ol­lu sem­mo­ne tun­ne et jos mu koh­ral­la­ni al­kaa hä­ly­tin pi­rist, ni voi vaik saar slaa­ki nin­ko sa­no­taa kau­his­tu­mi­sest­ki. No ny se sit kum­min­ki kävi, en­kä saa­nu sen­tää sy­rän­hal­vaust, vaik liki se tais ol­lak­ki. Kyl nii pal­jo kum­min­ki ot­ti pää­hä. Mul oli sem­mo­set vii­re­kym­pi os­tok­set, jok­ka oli just mak­sa­nu ja läh­teis port­ti hä­lyt­ti. No mää ko­pis­ti kas­si­ni sihe tis­kil ja tiuk­ka­si, et onk ny sit jos­sai hä­ly­tin jää­ny? Ei ol­lu kas­sa muk­kaa ja käs­ket­tii vaa men. No mää meni ja taas hä­lyt­ti. Ko­pis­ti uu­rem­ma ker­ra kas­si­ni, jos oli pörs­si, te­le­foo­ni ja ne os­tok­se­ni. Mää oli os­ta­nu yh­ret pik­ku­pök­syt, pari tyy­ny­lii­naa, yh­re le­ri­kynt­ty­lä ja sem­mo­se va­lo­lan­ka. Jono kas­sal pi­te­ni ja mul vaa sa­not­tii et täl­läi voi ain sil­lo täl­lö käyr, et­tei tiär mikä se hä­lyt­tää. Mul oli taki fi­kuis toi­ses pa­pe­ri­nes­tuu­ki ja huu­li­ras­va, sit toi­ses kan­kai­ne pit­si­nes­tuu­ki ja au­to­av­vai­met. Siin mää sei­soi sik­ko tor­pa oi­kee en­kä olis ty­kän­ny läh­tee il­ma as­ja klaa­raa­mist, vaik kas­sa käs­ki­ki. Voit­te vaa ar­vat kui nöy­ryy­te­tylt tun­tu ja oi­kees­ti har­mit­ti. Kyl kes­tää kai­ke li­säks, ko sihe pu­tik­kii seu­raa­va ker­ra mene. No an­ne­taa as­ja ny ol, mut kyl kal­va­maa jäi, kon­ne saa­nu klaa­raust as­jal.

Vii­meks viik­ko ta­kas krii­va­tes lu­pa­si ny tän­nää pa­lat tähä aja­koh­ta­see Isä­päi­vää. Se meil al­ko jo per­jan­tain, ko miäs sai kor­ti nu­a­rim­mai­selt ja siin luki et ”Isä olet kul­taa”, vois­ko se en­nää se nä­tem­mi san­noo. Must siin oli nii täy­rel­li­ses­ti se kaik­ki, ko hee vä­lil­läs o ain ol­lu. Lav­van­tain poik­kes sit jo nu­a­rem­paa kaar­tii moik­kaa pap­paa ja jut­te­lee kuu­lu­mis­sii. Siin sit klö­ki­tel­tii ja hais­tel­tii hyv­vää haj­juu, ko mää just täl­lä­si uu­nii pel­lil­li­se ru­si­na­limp­pui. Ker­kes he sit siit sat­sist föl­liis­ki saa­maa tosi kuu­maa limp­puu. Tän­nää o sit vi­äs­tei jo tul­lu ja on­nit­te­lut te­le­foo­ni vä­li­tyk­sel Es­pan­jas­tak­ki. Isä­päi­vä fla­ku­ki flei­jaa tai kyl se ny roik­kuu viä nin­ko han­tuu­ki nau­las, kon­nei tääl­lä­kä jo­ki­ran­nas viä pu­a­lest­päi­väst hiuk­kaa­ka tuul. Au­rin­ko­ki plo­sot­taa täy­relt tai­vaalt ja nii o hi­a­no il­ma ko val­la. Pi­änt paa­kaust limp­pui li­säks jo vii­kol tei et saa­raa sit kaf­fe­tel on­nit­te­li­joit­te kans. Täy­te­kaak­kuu e ru­ven­nu präk­kää, ko stää haji ei­le jo Sar­pist ja pää­si ko koi­ra ve­rä­jäst. Tää ikä se vis­sii o, ko tek­kee ih­mi­sest nii toi­mer­tu­mat­to­ma tai vois­ko stää san­noo iha lais­kuu­reks, kon­nei en­nää mik­kää pas­saa­mi­set hu­vit nin­ko en­ne. Tai­taa sil­ti ol sil­lai, et ne pas­saa­mi­sek­ki voi vaa siir­tää seu­raa­vil su­ku­pol­vil sil­lai hu­a­maa­ma­ti, vai­vih­kaa? Ens vii­kol meil on­ki sit jo taas ne jo­ka­syk­sy­set ro­ko­tuk­set fluns­saa vas­taa ja tart­tee klaa­rat seki, et onk ne mee nel­jän­net ko­ro­na­ro­kot­teet viä voi­mas vai mis ny men­nää? Ei täs oi­kee tah­ro pys­syy ain pe­räs noit­te kul­lon­ki voi­mas ole­vai viis­nin­kei kans...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos