Ny sit tai­taa ol jo li­ki­pit­täi koko maa lume pei­tos ai­na­ki ny tryki ai­kaa ja just täl­läi pik­ku­jou­lun ja en­sim­mäi­sen ar­vent­tin se tun­tuu oi­kee hy­vält. O nii kau­nist kaik­ki ul­kon ja va­lo­saa­ki. Toi­vo­taa et saa­raa ny lumi pit­tää, vaik se sit jo­ku­sii har­mit­taa­ki, ko tul­lee ne Lii­sa liuk­kaat ja Kai­sa kal­ja­mot, nin­ko van­ha sa­non­ta kuu­luu. Kaik­ki ei tyk­kää lu­mi­hom­mis­tak­ka, mut ränt­tää ot­taa se kun­toi­lun, nin­ko ai­na­ki mee isän­tä, joka san­noo naut­ti­vas siit. Ti­ät­ty sit sem­mo­ne ras­kas mär­kä run­sas lumi o jo toist ei­kä van­ha miäs sais sil­lo kol­laa kät­tees ot­taak­ka. Sil­lo o nu­a­rem­pai voo­ro.

Tän­nää pik­ku­jou­lun o sit sy­ty­tet­ty jo eka nel­jäst ar­vent­ti­kynt­ty­läst. Kyl meil syt­ty sil­ti noit jou­lu­sii val­keit muu­ten­ki tre­ko­lii täs vii­ko­lop­pun ja näyt­tää moni muu­ki jo niit täl­län­nee. Ajas­ti­me ta­kan ne osit­tai o et­tei iha kirk­kaas ke­lis pala ei­kä yä­sy­räm­men. E mei­naa niist pai­neit ot­taa ei­kä kuu­lem­ma tart­tek­ka, ko kaik­ki o le­rei ja pi­ä­ni­ku­lu­tuk­si­sii. Mist täs ilos ot­tas jol­sei sais eres täst jou­lu tu­lost­ka ol hy­vil­läs. Mei­kä­läi­set o tot­tu­nu sääs­tää mu­ku­last as­tik­ka ain, niät tua säh­kö sääs­tä­mi­ne o jo ve­ris ja tut­tuu, sa­mal­lai­ko muu­te kai­kes muus­sa­ki. Ei­kä täs ny hun­saks pa­ran ru­vet jou­luu ree­ra­tes­ka ja vä­hem­mäl­läk­ki höö­sää­mi­sel tul­lee toi­mee. Jou­lu­mark­ki­nat ki­är­ret­tii siäl Toi­vo to­ril ja ent­ti­see mal­lii siäl kä­si­ty­ä­läi­set oli tu­at­tei­nes kah­ja va­lin­toi help­paa­mas. Kaik­kee saa nyte ree­raa prä­kät­tyn, niät ne jok­ka ei ker­kee, viit­ti tai os­saa voi kyl sil­ti naut­tii fa­mil­joi­nes an­to­sast jou­lust, ko vaa plom­puu­kis tu­aht pii­saa. Jou­lu pe­rim­mäist sa­no­maa ei sil­ti tä­nä­kä jou­lun pa­ran un­hot­taa.

Lu­an­to­ki naut­tii lu­mest, ko pää­si pii­lot­taa kai­ke ruma al­les. Sor­sii o tääl meil­päi ai­ka­lai ja mi­käs niit­te olis ol­les, ko joki o su­lan ja pai­ko­tel­le mel­ko­set kais­li­kot ran­nois ja siäl o niit­te hyvä yä­pyy. Ei­le aa­mus­ti hai­ka­ra­ki tos hai­kai­li et mihi o kaik­ki lai­tu­rit men­ny ja häne le­väh­rysp­las­sis. No löy­si se tost yh­rest ran­nast sen­tää pas­se­li to­pat­ta­mis­lan­kon­ki. Pik­ku­lin­nut o mee pi­hast ny jol­lai­lai tav­vol, vaik sy­ä­mis­täk­ki pii­saa. Olis­ko joku iso hauk­ka pel­läät­tä­ny ne vai kui? Fa­sa­neit kyl pa­see­raa päi­vit­täi ja ora­vat o ny taas tost lu­mest iha ih­meis­säs ja fun­tee­raa et mis mah­taa tam­me­ter­ho­kät­köt lain­ka ol­lak­ka? Ja taas men­nää niät hip­pu­lat vin­kuu.

Maa­nan­tai­aa­mun tai­re­taan­ki sit jo mo­nes pi­has nähr muk­sui tal­vist too­naa, nii suk­sii ko pulk­kii ja rek­kii­ki, nin­ko eka lume tul­les pruu­kaa. Ei muk­ko iha­nii lu­mi­sii päi­vii kai­kil...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos