Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Lunt o saatu tännekki pikkujouluks... marraskuu 27. 2022
Ny sit taitaa ol jo likipittäi koko maa lume peitos ainaki ny tryki aikaa ja just tälläi pikkujoulun ja ensimmäisen arventtin se tuntuu oikee hyvält. O nii kaunist kaikki ulkon ja valosaaki. Toivotaa et saaraa ny lumi pittää, vaik se sit jokusii harmittaaki, ko tullee ne Liisa liukkaat ja Kaisa kaljamot, ninko vanha sanonta kuuluu. Kaikki ei tykkää lumihommistakka, mut ränttää ottaa se kuntoilun, ninko ainaki mee isäntä, joka sannoo nauttivas siit. Tiätty sit semmone raskas märkä runsas lumi o jo toist eikä vanha miäs sais sillo kollaa kättees ottaakka. Sillo o nuarempai vooro.
Tännää pikkujoulun o sit sytytetty jo eka neljäst arventtikynttyläst. Kyl meil sytty silti noit joulusii valkeit muutenki trekolii täs viikoloppun ja näyttää moni muuki jo niit tällännee. Ajastime takan ne osittai o ettei iha kirkkaas kelis pala eikä yäsyrämmen. E meinaa niist paineit ottaa eikä kuulemma tarttekka, ko kaikki o lerei ja piänikulutuksisii. Mist täs ilos ottas jolsei sais eres täst joulu tulostka ol hyvilläs. Meikäläiset o tottunu säästää mukulast astikka ain, niät tua sähkö säästämine o jo veris ja tuttuu, samallaiko muute kaikes muussaki. Eikä täs ny hunsaks paran ruvet jouluu reerateska ja vähemmälläkki höösäämisel tullee toimee. Joulumarkkinat kiärrettii siäl Toivo toril ja enttisee mallii siäl käsityäläiset oli tuatteines kahja valintoi helppaamas. Kaikkee saa nyte reeraa präkättyn, niät ne jokka ei kerkee, viitti tai ossaa voi kyl silti nauttii familjoines antosast joulust, ko vaa plompuukis tuaht piisaa. Joulu perimmäist sanomaa ei silti tänäkä joulun paran unhottaa.
Luantoki nauttii lumest, ko pääsi piilottaa kaike ruma alles. Sorsii o tääl meilpäi aikalai ja mikäs niitte olis olles, ko joki o sulan ja paikotelle melkoset kaislikot rannois ja siäl o niitte hyvä yäpyy. Eile aamusti haikaraki tos haikaili et mihi o kaikki laiturit menny ja häne levährysplassis. No löysi se tost yhrest rannast sentää passeli topattamislankonki. Pikkulinnut o mee pihast ny jollailai tavvol, vaik syämistäkki piisaa. Olisko joku iso haukka pelläättäny ne vai kui? Fasaneit kyl paseeraa päivittäi ja oravat o ny taas tost lumest iha ihmeissäs ja funteeraa et mis mahtaa tammeterhokätköt lainka ollakka? Ja taas mennää niät hippulat vinkuu.
Maanantaiaamun tairetaanki sit jo mones pihas nähr muksui talvist toonaa, nii suksii ko pulkkii ja rekkiiki, ninko eka lume tulles pruukaa. Ei mukko ihanii lumisii päivii kaikil...
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos