Ar­vent­ti­ai­ka o lo­puil­las, ko tän­nää o jo nel­jäs ar­vent­ti­sun­nun­tai tätä kna­pu­tel­les. Jou­lu o ai­ka liki ja se suu­ri pri­a­ma al­ka­mai­sil­las tai al­ka­nuk­ki jo. Täs vai­hees nel­jän­ten ar­vent­tin oli sil­lo ai­ka­nas Ma­ria jo iha vii­mi­sil­läs ja vis­siin­ki ai­ka ras­kas reis­su eres sin ve­rol pan­ta­vaks. No siit kai­kest kuul­laa sit jou­lun jou­lu­e­van­ke­lium­mii lu­jet­tais tar­kem­mi. Ai­ka mo­nes kir­kos ja muil­lak­ki plas­seil just tän­nää o pruu­kat­tu lau­laa kau­neim­pii jou­lu­lau­lui siis nel­jän­ten ar­vent­tin. Nii nyk­ki me ol­laa eh­too­päi­väl me­nos Ru­as­ni­ä­me­kirk­koo lau­la­mi­se mer­keis. Siit o tul­lu sem­mo­ne jo­ka­vu­a­ti­ne pe­rin­ne ja nii tai­taa ol mo­nel muul­lak­ki fa­mil­jal.

Oli puhe et jot­tai jou­lu ree­raa­mi­sest ny täs. Täl­läi van­han, ko kaik­ki o jo yk­si­ker­tas­tet­tu al­kaa jou­luu val­mis­tau­tu­mi­ne jo ajois. Mo­net sort­ti­men­tit tul­lee ny­ky­si sil­ti sit jo os­tet­tuu ree­raa prä­kät­tyn, mut kyl vii­me vii­kol sen­tää paa­ka­si pe­rin­tei­set ru­si­na­lim­put, joist us­sei ole jot­tai mai­nin­nuk­ki. Si­nap­pii­ki tei vaa omiks tar­peiks en­kä en­nää pi­ä­niks muis­ta­mi­siks nin­ko en­ne. Sal­lat­ti­ki kuu­luu nii­hi os­tet­tav­vii, ko ole to­ren­nu se nii hy­väks ei­kä se sun­ka täl­läi pi­ä­nes mit­ta­kaa­vas eres ol se tyy­riim­pää ko it­te prä­kät­tyn, päi­vas­to. Toi­ne hel­po­tus jou­lu­sa­pus­koit ree­ra­tes o lant­tu­sy­ä­mä, jota ny­ky­si saa val­miin et­tei tart­te it­te niit lou­hit­tui lant­tui ku­a­rii, keit­tää ei­kä mös­sä­täk­kä. Kyl mää ti­ä­rä et moni fun­tee­raa et­tei it­te moi­see sor­tus, mut ai­kas ku­ta­ki sa­no­si. Sort­ti­men­teist voi kans iha hyvi jät­tää tur­ha­päi­vä­sii pois ja val­kat jou­luu vaa ne om­mii tar­pei­sii tar­vit­ta­vat. Ti­ä­rä hyvi et­tei kaik­ki sun­ka viit­ti mit­tää it­te höö­sät, sen­ku os­taa val­miin ja pää­see pal­jo hel­pom­mal. Oma va­lin­ta!! Nii on­ki ja nii kav­va stää sit it­te förs­tää tehr ko silt tun­tuu ei­kä yh­tää enem­pää.

Jou­lu­se riisk­ryy­ni­puu­ro tai­taa kum­min­ki moni meist sen­tää iha it­te hau­rut­taa ja voi et­tä kui hy­vält se jo­ka­ki­ki­ne kert­ta ain mais­tuu­ka. Paa­kauk­sis tai­taa nu­a­rem­mat su­ku­pol­vet jo tehr val­la toi­sel­laist hyv­vää ko me van­hat. Soo sil­ti iha lu­an­ni­kast et jo­ka­ne iha it­te tek­kee jou­lus omal lail­las ja sil­lai ai­kaa­saa omat pe­rin­teet säi­ly­tet­tä­viks. Soo vaa suk­ke­laa kui rak­kaiks esim. van­hat jou­luk­ruus­nin­kit vu­a­sie var­rel tul­lee­ka, ei­kä niist mil­lää lu­a­pus...Tämä jou­lu tosi mo­nes huus­hol­lis tai­taa ol jol­lai­lai eril­lai­ne, ko jou­ru­taa tark­kaa fun­tee­raa mihi raha pii­saa. Ta­va­ra lah­join ei jou­luu kum­min­ka tee, vaa se syn­tyy iha muist as­joist. Jou­lu­sa­no­ma, ys­tä­vät, rau­ha, kynt­ty­lät ja hyvä mi­ä­li o kai­ke aa ja oo. Se mu van­ha jou­lu­toi­vo­tuk­se­ni tähä ny viä:

Jou­luu pii­saa vaa tryki ai­kaa, rau­ho­tu ih­mi­ne ja kat­to kir­kast li­äk­kii kynt­ty­lä, ri­a­muu las­te ja lem­peet mii­nii van­huk­se. Ohi o kii­ru ja tou­hu, il­mas vär­rei­lee ty­ty­väi­syys ja sa­na­toi kii­tos jo­ka­se huu­lil. Hyv­vää Jou­luu!...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos