Just nii kävi viik­ko ta­kas. Sil­lo­ko vii­meks krii­va­si oli jo jäit liik­keel, mut sit pik­ku­hil­jaa koko joki tääl meil­päi au­kes ja jäät meni krons­mänt­ti­nes ja tuk­ki sit men­ne­säs kuu­lem­ma si­ält kau­pun­ki koh­ralt jo­ki­haa­ra. Sil­lo ne jäät sit vei se kau­pun­ki mi­äs­te laut­tan­ki ja jou­rut­tii mel­ko­see pe­las­tus­joo­nii, joka kai sit lu­a­nas kum­min­ki iha hyvi. No ei stää viä iha tark­kaa osat sää­ke­ris­ti san­noo, olik se täs vai­ko uut ry­äp­pyy var­ro­taa? Kyl tääl meil­läk­ki päi se krons­mänt­ti­nes meno ka­ma­lal vir­ral sit viä sai jää­laut­tat pouk­kaa ran­noil ja lyk­kää siäl ol­leit lai­tu­reit ylem­mäs päi tiät ja jo­ku­silt hu­a­li­mat­to­mas­ti jät­tä­neit­te lan­kon­kit men­nee se si­liä tiä. Yks­ki tual pi­rem­mäl yl­hääl jok­kee jä­tet­ty tel­lin­ki meni vir­ra fö­lis ja top­pas toho hiuk­ka en­ne Har­ju­pää­jo­je suut, mut jat­ko siit sit vis­sii krys­sän­neit­te jää­laut­tai fö­lis Por­rii päi.

Kyl täs liki pari paat­tii­ki koki koh­ta­los jäis, mut kui, pas­saa kys­syy ja vas­taus o help­po, syk­syl noo jo mai­hi otet­ta­va hy­vis ajoi, ko joki o ar­mo­toi ei­kä pääst lais­koi hel­pol. Meen­ki lai­tu­ri oli as­jal­li­ses­ti ran­nas ja ket­tin­kil puu­hu köy­tet­tyn. Se pääl sit ras­kaat pit­kät lan­kon­kit pi­nos, mut jää­su­ma sy­äk­syis ran­taa se tuup­pas lai­tu­rii men­nes­säs ja lan­kon­kit rii­pi raa­pi siin pääl. No nek­ki o kyl ny si­rot­tu­nas et jos vaik viäl vesi nou­see uu­rem­ma ker­ra. Kyl tääl ran­nal har­taas­ti var­ro­taa et tul­va­su­a­je­lus tu­lis sem­mo­ne kään­ne, jär­je ää­ni, et Pih­la­va­lah­ti ja koko ali­ne pää jo­jes kaik­ki­nes ru­a­pat­tas, ni ei tart­tis mit­tää kei­no­jok­kee kai­vaa ja rah­haa has­sat muu­ten­ki nii tiu­kas ti­lan­tees.

No niist tuho ko­ke­neist paa­teist viä. Toi­se näyt­tää joku köyt­tä­nee vet taik jäät täyn puu­hu. Sit se toi­ne oi­kee puu­paat­ti o murs­kan, ko jäät meni lai­rast läpi ja tuup­pas paat­tii ran­nem­paa. Ei muk­ko tä­kä­läi­se van­ha pe­rin­tee muk­kaa paat­ti kes­kelt poik­ki ja osat pys­töö ran­nal mit­tu­maa­rii var­te ko­koks. Sil­lai tääl pruu­kat­tii en­ne­van­haa­ki tehr, ko paat­ti oli ai­kas pal­vel­lu. Ker­ran­ki sil­lo jos­kus, oli ran­nal isot häät ja Sun­ni­ä­me­ran­taa oli vär­kät­ty hy­vis ajoi iha kaks paat­tii ko­koks ja oli mei­nin­ki et sit hää­vä­ki tul­lee ja sy­tyt­tää my­ä­hem­mi koko ja hää­i­lo jat­kuu sem­mo­sis mer­keis. Toi­se kok­ko­paa­ti omis­taj­jaa ei ol­lu häi­hi käs­ket­ty ja vis­sii siit äk­keis­säs oli men­ny ja täl­län­ny oma paat­tis pal­laa jo en­ne ai­ko­jas. No se roi­hah­ti sil­lai, et se toi­ne­ki paat­ti palo sa­ma­tiä ja hää­vä­ki sai sit tul­les­sas nin­ko nual vaa näp­pe­jäs ja vah­rat­ta­van oli en­nää hii­pu­va hiil­los.

Tom­mo­ses ti­lan­tees, ko koko joje le­vey­relt jäät läh­tee krons­mänt­ti­nes o val­ta­va lu­an­no­voi­ma, jon­ka eres ih­mi­ne o yht tyh­jä kans. Tämä et tää kaik­ki tuli tam­mi­kuus o suk­ke­laa ja har­vi­naist, mut kuu­lem­ma au­ni­oit­ta­vis o et tähä ar­vaa­mat­to­maa suun­taa ol­la me­nos ny kum­min­ki. Tai­si täst sem­mo­set häl­lä väl­lii tyy­pit saar ope­tuk­se, niät ei nii pah­haa et­tei jot­tai hyv­vää­ki. Ens viik­koo täs sit taas...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos