Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Tuli takatalvi… huhtikuu 21.2024
Voisko kauniimpaa talvist aamuu ol, ko tännää pyhän huhtikuu 21. päivä, ko aurinko plosottaa ja pakkastakki oli yli 6 astet. Nii,i, mukko ollaa jo näi pitkäl kevvääs ja vappuki jo aika liki. No täst kyl varotettii, mukko härnäävästi oli jo nii kevväist ja määki, joka kauhistele liukkait kelei melkei hihkui jo sulal tiäl ajjais. Miäs, joka muutenki pruukaa hoitaa asjat ain hyvis ajjoi vahetti jo talvirenkaakki pois, piikkipotfoorit tuuletettii ja putsattii talvikorjuu ja kyl kolakki ny sit jo sai kyytii. Lintui ruakintaaki oltii jo lopettamas, muttei siittäkä ny sit mittää tullu, ko talvi tuli takas ja tarttee lintui saar syäräkses ettei käy ninko siin vanhas muksui satukirjas, ko isäntä nuukan miähen jätti linnut ruakkimat talvel, ni linnut kosti sil sit suvel eikä tullu se trekolii lainka syämää ötököit. Tääl ei sentää sillai lunt tullu, ko moni paiko niättettei kollaa ny kumminka tartte ennää framil hakkee. Kyl tua itäne tuuli piti huale ettei missää kevväisis kutteis ol mittää asjaa liipanteesee enneko lämpee. Vanha kansa kyl sannooki, et tua lume o siält tultava enneko voiraa oikeesti vast kevvääsee pääst. Krookukset ja sinivuakot o sentää jo uhmannu ja nokkaas nostanu eikä pelkää pakkastakka se paremmi ko luntka.
Kasvimaal, joho syksyl o haravoitu lehtii ja tyhjennetty kompostii pöyhii ny nii mustarastaat, fasanit ko punarintaki täl hetkel jo sulas sovus, ko täs tryki aika sit ei fasanikukko antanu akkas ol hiukkaaka rauhas. Heltta punasenas se koikkelehti tos kanas ympäril aamust ehtoosee eikä antanu pahhaaka rauhaa eres syämisee. Telkät joel sukeltellee kans pitkii päivii. Kyl se luanto siit pikkuhiljaa vissii herrää, ko maltetaa vaa varrot.
Eile lavvantai kulttuurikokemuksen oltii kuulustelemas Vaarilaulu tunteikast kaffekonserttii, joka oli nimetty Serenaadeja merellä nimiseks. Sali oli täyn kahjaa ja vois sannoo et viimist plassii myäte, ko yks tyhjä tooli jäi myymät kuulemma yhre kööriläise mukkaa. Miäslaulusali oli fiffattu reeraa merelliseks, pöyrät katettu nätisti monesorti taitetuil paateil, kivil, majakoil ja mitä kaikkee erifärist tyykii oikee olika kekattu ja hyvi se toimi. Kommee kööri vanhoi vaarei oli laulamas ja kuulemma niitte keski-ikä oliki nii kunnioitettava ko yli 77 vuat. Laulu luisti teema mukkaa ja haitariki ilahrutti nii säestyksen ko kaffetellessakki. Tähä hiukka synkkää aikaa oli just passelisti valkattu viihryttävvää syrämmee käypää ja melkei kyyneleenki nostattavvaa nii serenaarii ko melkei iskelmääki, ninko ny esim. Ilta skanssis, Pirskeri-valssi tai Oma kulla silmät. Harri Keto o nii paikallas siin kööri vetäjän, musikkimiäs henkee ja verree, joka esimerkilläs antaa koko sakil semmose lepposa meininki, jost jäykkyys o pois ja laulu raikaa. Tykättii, ninko moni muuki, lissää tämmöst ja KIITOS!
Vappuu varrotes taas ettiippäi vaa…
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos