Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
No sanos muut… syyskuu 29. 2024
Mikkelipäivä tännää ja soo ollu syyskuu huamattavi merkkipäivä, arkkienkeli Mikaeli muistopäivä Vilkuna mukkaa. Jumalapalvelukses Lapua kirkost stää fiirattiiki oikee enkeleitte muistol ja muksut oli vanhempais fölis päässy kirkkoo perhejumalapalveluksee. Kirkos kuuluki ilost plutinaa, kiljahruksii ja muksui laulukööriki tais ol päiväkerholaiste ansioo. Pappiki oli saarnassas ottanu nuaremma väje hyvi huamioo ja enkelit monellai. Tosi mukavalt tuntu kuulustel.
Meil tääl Poris tännää pyhän iha kuu vaihtees jatkuu viä Pori Päivät ja sit ens viikol jo ollaanki lokakuu pualel. Taas oli aika kylmä viime yä, muttei sentää iha pakkase pualel ainaka tääl jokirannas käyty, ko vesivartiset nunnut viä tos kukostaa kumminki, vaikkaki jo ina nuutuneen, mut o ne jo tehtäväs tält suvelt tehnykki must, ko sentää toukokuust astikka o nättei ollu. Pikkuhiljaa siirrytää syksyy, ninko täs jo o meinattukki ja ruvetaa funteeraa havui tälläämist, ko estiks o saatu haravoituu. Viiko aikan o koivut kellastunu, o nättii ruskaa ja kyl lehtiiki puttoo jo jokases tuule puuskas. Meilt kävi viikol metsuri kaatamas ylisuureks kasonnee kylläki nii kommee vaahtera. Pelläättii, et se jossai stormis viä kaatuu joko kranni tai mee oma pirti pääl. No onneks semmost ei päässy sentää tapahtummaa ja ammattimiähe hääräämist helppaajines oli ilo vahrat. Yks suurempi oksa oli tikkai hakkaama nii pahasti, et solis voinu siält tul omi nokkines allaas, mut onneks kerriittii hättii.
Toril eile päästii juhlinnas hyvi alkuu ja aurinko plosotti viä tyyttysoittokunna sävelte kaikuis, mut annas ol, ko musta pilvi taivaal alkoki vallaa vet ja osa kahjast jätti kemut sikses. Aika harvo o torijuhla aikan tollai satanu, muttei voinu mittää. Pori Päivää o fiirattu jo vuarest 1961 alkai perinteitte merkeis ja hyvä nii. Siin toril tuttui treffates toises vellittely merkeis kiiteltii juhla jatkuvuut ja kuuli toise frovva totteeva toisel, et "no sanos muut!" Porilaisjono oli pitkä, mut usko et kaikki halukkaat omas sentää sai. Nuarempi polvi tos kehuskeli monipualist prokrammii ja stää et kaikki ikäluakat oli otettu huamioo. No hyvä nii ja kiitos.
Viikko takas poikettii kampraatei kans Harjavallas Emil Cedercreutzi museoas nii fiinei taiteilijoitte maalaamii taului ihastelemas museo pual ja sit taas kerra pitkäst aikaa oltii opastetul kiarroksel siäl Emili omas huusholliski. Hyvä opas meil ja kyl tuli taas melkone historiapläjäys. Mialuist oli, suasittele!!
Oli sit viime pyhän tääl meil rannal urheilukentäl Isojoerantalaiste reeraama peräkonttikirppiski ja melkone määrä erillaist toonaa ja tilpehöörii vahetti omistajjaa. Taisi kyl viä tähteekski jäär tokomänttei, mut yhteisöllisyys pääsi siäl kumminki valloilles ja kiitos siit. Ensviikol uuret jutut ja pitäkää hualt toisistanne…
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos