Suo­ma­lai­set pie­ny­rit­tä­jät elä­vät jäl­leen poik­keuk­sel­li­sen tiuk­ko­ja ai­ko­ja. Kus­tan­nuk­set nou­se­vat, ky­syn­tä hei­lah­te­lee ja epä­var­muus var­jos­taa tu­le­vai­suut­ta. Sa­maan ai­kaan moni ku­lut­ta­ja ki­ris­tää omaa vyö­tään ym­mär­ret­tä­väs­ti, mut­ta seu­rauk­set nä­ky­vät suo­raan yri­tys­ten kas­sas­sa.

Mo­nel­le yrit­tä­jäl­le ti­lan­ne on kes­tä­mä­tön. Säh­kön, vuok­rien, raa­ka-ai­nei­den ym. ku­lu­jen hin­nat ovat nous­seet, mut­ta hin­to­ja ei voi lo­put­to­mas­ti siir­tää asi­ak­kail­le il­man, et­tä ky­syn­tä hii­puu. Lop­pu­tu­lok­se­na on noi­dan­ke­hä, ku­lut kas­va­vat, asi­ak­kaat vä­he­ne­vät ja kan­nat­ta­vuus heik­ke­nee.

Kes­kus­te­lus­sa unoh­tuu usein yk­sin­ker­tai­nen to­si­a­sia, il­man ku­lu­tus­ta ei ole yri­tyk­siä. Jo­kai­nen os­ta­mat­ta jä­tet­ty kah­vi­kup­pi, kam­paa­mo­käyn­ti tai pai­kal­li­nen pal­ve­lu on pois yrit­tä­jän tu­los­ta ja pa­him­mil­laan as­kel koh­ti sul­jet­tua ovea.

Ku­lut­ta­jien roo­li on­kin nyt rat­kai­se­va. Vaik­ka oma ta­lous ki­ris­tyy, pie­nil­lä­kin va­lin­noil­la on mer­ki­tys­tä. Os­ta­mi­nen pai­kal­li­sel­ta tai alu­eel­li­sel­ta yrit­tä­jäl­tä, pal­ve­lui­den käyt­tä­mi­nen ja ko­ti­mai­sen suo­si­mi­nen pi­tä­vät ta­lou­den rat­taat pyö­ri­mäs­sä. Kyse ei ole pel­käs­tään yk­sit­täi­sis­tä yri­tyk­sis­tä, vaan työ­pai­kois­ta, elin­voi­mai­sis­ta kau­pun­geis­ta ja koko yh­teis­kun­nan hy­vin­voin­nis­ta.

Yrit­tä­jien ah­din­koa ei rat­kais­ta pel­kil­lä tu­ki­toi­mil­la tai po­liit­ti­sil­la pää­tök­sil­lä. Tar­vi­taan myös ku­lut­ta­jien luot­ta­mus­ta ja ha­lua käyt­tää ra­haa sil­loin kun se on mah­dol­lis­ta. Jo­kai­nen os­tos on ää­ni yrit­tä­jyy­den puo­les­ta.

Lo­pul­ta ky­sy­mys on yh­tei­ses­tä vas­tuus­ta, jos ha­lu­am­me säi­lyt­tää mo­ni­puo­li­set pal­ve­lut ja elä­vän yri­tys­ken­tän, mei­dän on myös ol­ta­va val­mii­ta tu­ke­maan nii­tä ar­jen va­lin­noil­lam­me.

Ul­vi­lan Yrit­tä­jät, hal­li­tus