Veteraanisukupolvi rakensi Satakunnan teollisen selkärangan
Tämän viikon maanantaina vietettiin kansallista veteraanipäivää. Juhlapäivän päivämäärä 27.4. on sama, jona Lapin sota päättyi 27.4.1945. Siitä asti Suomessa on ollut rauhan aika. Päivämäärällä on haluttu antaa veteraanipäivälle rauhantahtoinen leima. Päivään liittyy myös merkillisyys. Veteraanien juhlapäivää alettiin viettää Suomessa vasta yli 40 vuotta sotien päättymisen jälkeen, kun ensimmäinen kansallinen veteraanipäivän juhla järjestettiin vuonna 1987. Jotta päivää päästiin viettämään, piti Neuvostoliitossa vaihtua johto nuorempaan ja alkaa glasnost. Aiemmin veteraaneja ei Suomessa uskallettu juhlia. Neuvostoliiton pelon ja kuvitellun pelon varjo oli niin pitkä. Tällä hetkellä veteraaneja on elossa enää alle 900 ja heidän keski-ikänsä on noin sata vuotta. Talvisodan veteraaneja ei tiettävästi ole enää elossa, vaan nykyiset veteraanit ovat olleet jatkosodassa ja Lapin sodassa.
Kun tänään katsoo 80 vuotta taaksepäin, ei voi kuin ihmetellä, millainen tulevaisuuden usko veteraanisukupolvella oli, kun rauhan ja jälleenrakentamisen aika sotien jälkeen alkoi. Suomalaiseen maisemaan alkoi ilmestyä rintamamiestaloja ja -tiloja, jotka rakennettiin ja raivattiin hartiapankilla. Myös suuret ikäluokat syntyivät jälleenrakennettavaan maahan. Suomen suurin ikäluokka syntyi vuonna 1947, jolloin syntyi noin 108 000 lasta. Vastaavaan lukuun ei enää koskaan päästä. Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna Suomessa syntyi vain 45 000 lasta.
Satakunnassa jälleenrakentaminen ei tarkoittanut vain rintamamiestalojen rakentamista, vaan kokonaisen taloudellisen rakenteen uudelleen muovaamista. Sotakorvaukset Neuvostoliitolle pakottivat Suomen teollistumaan nopeasti. Tämä näkyi myös Satakunnassa. Metalliteollisuus, telakat ja konepajat kasvoivat vastaamaan valtavaa tuotantotarvetta. Pori ja Rauma nousivat keskeisiksi teollisuuskeskuksiksi koko maan mittakaavassa. Harjavaltaan taasen rakennettiin jo vuonna 1944 uusi kuparisulatto. Sen viereen nousi rikkihappotehdas, joka hyödynsi sulaton sivutuotteita. Teollistuminen synnytti Satakuntaan tuhansia teollisia työpaikkoja ja sotakorvaukset loivat perustan vientiteollisuudelle. Tilanne synnytti maakuntaan uudenlaista ammattitaitoa ja yrittäjyyttä. Kaiken lisäksi yhteiskunta investoi infrastruktuuriin, koulutukseen ja hyvinvointiin tavalla, joka kantoi pitkälle tulevaisuuteen. Veteraanisukupolven kokemus muistuttaa, että vaikeinakin aikoina voidaan rakentaa uutta. Keskeistä on tulevaisuuden usko ja tulevaisuuteen investointi.
Kim Huovinlahti
Päätoimittaja

