Viikon sana: Kahden viestin pääsiäinen
Jälleen olemme saaneet viettää kristikunnan suurinta juhlaa, pääsiäistä. Sen suuri sanomahan kuuluu: Kristus on todellisesti noussut kuolleista! Mutta myös: Hänellä oli suorastaan kiire näyttäytyä lähimmille seuraajilleen, joille hän "kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä". Ja tämän kokemuksen ovat sittemmin saaneet jakaa ja todeksi kokea lukemattomat myöhempien aikojen opetuslapset.
Toissa sunnuntaina tapasimme hänet Galileassa, Gennesaretin järven rannalla vastaanottamassa lähimpiä miehiään, jotka olivat lähteneet järvelle kalastamaan. Eivät olleet mitään saaneet, mutta kun Jeesus auttoi, tuli kalaa niin paljon, etteivät jaksaneet nostaa verkkoa veneeseen. Meillä hengellisen työn "ammattikalastajillakin" on veneemme, verkkomme ja toivottavasti jonkin verran kalastustaitojakin. Mutta Hänestä ja Hänen Henkensä vaikutuksesta on kiinni, tuleeko saalista.
Pyhän maan maantiedekin julistaa. Pohjoisesta etelään virtaava Jordan-joki saa alkunsa kolmesta haarasta, jotka Hermonin vuoren juurella yhdistyvät yhdeksi uomaksi jatkaen juoksuaan Gennesaretin läpi alas kuolleeseen mereen, jonka rantamat ovat maapallomme maankamaran syvin kohta. Tuosta syvänteestä kääntyi Herramme taival ylös Jerusalemiin ja kohti ristin pääsiäistä. Sillä se on sittenkin meidän todellinen ja varsinainen pääsiäisemme: tyhjä hauta on tyhjän ristin seuraus.Ympäri maailmaa kohoaa ylistys "Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä."
"Niin alas vei polkunsa mainen, tuo tuskien raskas tie, kuin missä vain syntinen nainen sekä ryöväri yössä lie. Ja alemma vieläkin tulla hän tahtois', jos siellä ken on tunnolla haavoitetulla, hänet korjaisi taltehen."
"Nyt, köyhä syntinen, riennä luo Herran Jeesuksen! Saat rauhan, lohdutuksen haavoissa Kristuksen."
Miika Vuola
Israelin Ystävä
Miika Vuola

