Al­la jou­lun mä kul­jin, vie­lä var­jo­jen mail­la

minä on­ne­ton olin, yhä Jee­sus­ta vail­la.

Oli ta­ka­na­ni pa­la­neet kaik­ki sil­lat

sik­si yk­sin sain viet­tää, myös aat­toil­lat.

Mä su­ruis­sain kat­son, kuin­ka maa­il­ma tuh­laa

ei­kö ku­kaan enää vie­tä, Rau­han juh­laa.

Tun­sin rin­nas­sa yl­ty­vän, tus­kai­sen viil­lon

se sam­mut­ti maa­il­man, tur­huu­den kiil­lon.

Ilo­sa­no­maa­kaan mul­le, ei tuo­nut ku­kaan

ei­kö Jee­sus enää mah­du­kaan, jou­luun mu­kaan.

Sil­loin aja­tus siir­tyi, tuo­hon jou­lun täh­teen

otin sa­nan esiin, löy­sin tie­don­läh­teen.

Nyt asi­at muut, toi­sar­voi­sek­si jäi­vät

kun muis­tin, ke­nen oli­kaan syn­ty­mä­päi­vät.

Sain li­sää tuo­ta tie­toa am­men­taa

sil­tä koh­din, jos­sa en­ke­li il­moit­taa.

Teil­le tä­nään on Va­pah­ta­ja syn­ty­nyt

sil­loin ikään kuin asia, oli­si sel­vin­nyt.

Tuo sa­no­ma­han kaik­kia tar­koit­taa

juu­ri mi­nä­hän se tar­vit­sen, Va­pah­ta­jaa.

Sii­nä pai­kas­sa kä­vin minä pol­vil­lein

ja pyy­sin tuo­ta va­paut­ta it­sel­lein.

Jou­lu­rau­han Hän an­toi mi­nul­le nyt

sil­loin sain ol­la uu­des­ti­syn­ty­nyt.

Jee­sus kat­toi sen jou­lun, sain tai­vaan man­naa

ja lah­jak­si ris­tin, jota sy­dä­mes­sä kan­nan.

Kun Hä­net saan pi­tää, muu­ta kai­paa en

sil­lä tai­vaass’ on jou­lu, ai­nai­nen.

Jee­suk­sen siu­naa­maa jou­lun odo­tus­ta!

Voit­to Har­ju

Po­rin Soih­dun­kan­ta­jat ry