Sun­nun­tai­na vie­tet­tiin evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­ses­sa kir­kos­sa kynt­ti­län­päi­vää. Sil­loin siu­na­taan pe­rin­tei­seen ta­paan tu­le­van vuo­den ai­ka­na kir­kos­sa pol­tet­ta­vat kynt­ti­lät.

Kynt­ti­län­päi­vän evan­ke­liu­mi­na kuul­laan joka vuo­si us­kol­li­sen Si­me­o­nin ilos­ta. Ju­ma­la oli lu­van­nut, et­tä hän nä­kee omin sil­min lu­va­tun Mes­si­aan, Kris­tuk­sen. Evan­ke­lis­ta Luu­kas on tal­len­ta­nut, kuin­ka van­ha Si­me­on saa Je­ru­sa­le­min temp­pe­lis­sä ot­taa pie­nen Jee­sus-vau­van kä­si­var­sil­leen ja ko­kea Ju­ma­lan lu­paus­ten täyt­ty­mi­sen. Kuin­ka hui­ke­al­ta se on mah­ta­nut Si­me­o­nis­ta tun­tua!

Saam­me luot­taa Ju­ma­laan, joka kan­taa ja hoi­taa mei­tä. Voim­me ko­kea Ju­ma­lan läs­nä­o­lon jo­kai­ses­sa kir­kos­sa sy­ty­tet­tä­väs­sä kynt­ti­läs­sä. Nii­den avul­la saam­me tun­tea sy­dä­mes­säm­me va­lon ja kirk­kau­den, joka Jee­suk­ses­sa syn­tyi tän­ne maan pääl­le. Se valo lois­taa edel­leen. Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­ma lois­taa va­loa Poh­jo­lan pi­mei­siin il­toi­hin, tu­han­sien vuo­sien pää­hän.

Kynt­ti­län­päi­vä­nä saam­me iloi­ta. Valo voit­taa pi­mey­den, hyvä pa­han. Hel­mi­kuun kirk­kai­na, kuu­lai­na päi­vi­nä voim­me jo tun­tea ke­vään läm­mön au­rin­gon pais­tees­sa. Saam­me kul­kea luot­ta­vai­sin mie­lin Tai­vaan Isän hel­läs­sä huo­mas­sa. Olem­me kul­ke­mas­sa koh­ti va­loa.

Pek­ka Si­mo­jo­en ja An­na Kas­ki­sen Olet va­paa -vei­sun sa­noin:

Niin kuin lin­nun­poi­kaa joka kurk­kii pe­säs­tään,

mei­tä­kin nyt tuu­li kut­suu len­tä­mään.

Sii­vet saim­me Ju­ma­lal­ta, sii­vet sy­dä­meen.

Len­tää saam­me va­loon, len­tää va­pau­teen.

Ee­va Nur­men­nie­mi

Nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja Po­rin Tel­jän seu­ra­kun­nas­sa

Eeva Nurmenniemi