Tä­hän leh­teen tai­sin vii­mek­si kir­joit­taa ky­sy­myk­sen: pi­tää­kö pe­lä­tä so­taa? Ja on­han sitä täy­ty­nyt pe­lä­tä. Uk­rai­nas­sa syt­tyi sota ja se jat­kuu ken­ties vie­lä vuo­sia. Ei­kä ku­kaan lu­paa, et­tä mah­dol­li­nen rau­ha oli­si oi­keu­den­mu­kai­nen. Me suo­ma­lai­set olem­me saa­neet tun­tea na­hois­sam­me, mil­lai­nen on epä­oi­keu­den­mu­kai­nen rau­ha, mitä on me­net­tää mai­ta ja man­tu­ja, asut­taa eva­kot, mak­saa so­ta­kor­vauk­set, pu­hu­mat­ta­kaan so­das­sa kaa­tu­neis­ta ja haa­voit­tu­neis­ta ja hei­dän omais­ten­sa tus­kas­ta. Sik­si var­maan tääl­lä ko­e­taan sym­pa­ti­aa ja on halu aut­taa uk­rai­na­lai­sia.

Voi­si­ko maa­il­ma sil­ti näyt­tää toi­sen­lai­sel­ta? On­ko kan­so­jen tu­le­vai­suu­des­sa mah­dol­lis­ta elää rau­has­sa, ta­koa mie­kat au­roik­si ja tart­tua toi­meen ym­pä­ris­tön tu­hon eh­käi­se­mi­sek­si. Maa­il­man­rau­haan on vie­lä mat­kaa. Sa­no­taan et­tä Ju­ma­la on kuol­lut, sii­tä en tie­dä, mut­ta ai­na­kin hu­ma­nis­mi on hen­ki­to­reis­saan. Ko­vat ar­vot jyl­lää­vät ja voi­mas­sa on vah­vem­man oi­keus ja laki.

Jou­lua edel­tä­vä ad­vent­ti­ai­ka on paas­ton ai­kaa, ka­tu­muk­sen ja kään­ty­myk­sen har­joit­ta­mis­ta. Usein sii­nä kes­ki­ty­tään ih­mi­seen it­seen­sä ja ul­ko­nai­siin asi­oi­hin. On­ko mah­dol­lis­ta sel­lai­nen ha­vah­tu­mi­nen, mis­tä ker­ro­taan Joo­nan kir­jas­sa? Joo­na läh­ti kul­ke­maan pit­kin Nii­ni­ven ka­tu­ja ju­lis­ta­en vie­lä 40 päi­vää ja sit­ten Nii­ni­ve hä­vi­te­tään. Kum­mal­lis­ta kyl­lä, hä­nel­le ei nau­ret­tu, vaan koko kau­pun­gin väki kään­tyi pu­keu­tui säk­kiin ja tuh­kaan ja al­koi it­keä syn­te­jään. Ja niin Ju­ma­la ar­mah­ti kau­pun­kia ja tu­hon uh­ka väis­tyi kau­pun­gin yl­tä. Eh­kä tuol­lai­nen ha­vah­tu­mi­nen ja mie­len­muu­tos on mah­dol­lis­ta, vaik­ka ei se nyt to­den­nä­köi­sel­tä näy­tä.

Tal­mu­dis­ta on sa­non­ta: ”se joka pe­las­taa yh­den ih­mi­sen pe­las­taa koko maa­il­man.” Muu­tos pa­rem­paan läh­tee liik­keel­le kui­ten­kin ai­na it­ses­tä, yh­des­tä ih­mi­ses­tä. Ja Diet­rich Bon­ho­ef­fe­rin vir­res­sä on sy­väl­li­nen ru­kous: ”Kun pa­han val­ta kas­vaa ym­pä­ril­lä, vah­vis­ta ää­ni toi­sen maa­il­man, niin et­tä uu­den vir­ren sä­ve­lil­lä, kuu­lem­me kan­sa­si jo lau­la­van.”

As­ko Rii­hi­mä­ki

Kirk­ko­her­ra, Eu­ra­jo­ki