Kun Tuija Kruus vihittiin papiksi 1990, hän sai viikoittain vihapostia – Nyt Kruus saa rovastin arvonimen
Piispa Mari Leppänen on myöntänyt rovastin nimen ja arvon Keski-Porin seurakunnan kappalaiselle Tuija Kruusille. Rovasti on kirkollinen arvonimi, jonka piispa voi myöntää kirkollisessa työssä erityisesti ansioituneelle papille.
Tuija Kruus kuvailee rovastin arvonimen lämmittävän. Tunnustus omasta työstä on merkittävä siksikin, että Kruus kokee naispappien kantaneen vuosien ajan suurta kuormaa. Kruus vihittiin papiksi vuonna 1990, vain pari vuotta ensimmäisten naispappien vihkimisen jälkeen.
Kruus sai viikoittain kirjeitä, joita nykyaikana sanottaisiin vihapostiksi. Töissäkin joku saattoi tulla sanomaan aivan kasvokkain, ettei hyväksy naispappeja.
Vuosien varrella on ollut päiviä, jolloin Kruus on jossitellut uravalintaansa.
– Olen kirjoittanut Länsi-Porin lukiosta aikanani koulun kolmanneksi parhaat paperit. Olen välillä kysynyt itseltäni, että enkö sitten mitään muuta ymmärtänyt lähteä opiskelemaan, hän naurahtaa.
Kruus toivoo, että kirkossa olisi jo kauan sitten tehty hartiavoimin töitä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta sen sijaan, että näiden asioiden kanssa edelleen tahkotaan.
Ihmiset ja seurakuntalaiset ovat olleet voimavara, joka on auttanut Kruusia jaksamaan läpi vaikeiden aikojen. Hän menee töihinsä nykyään hyvillä mielin.
– Olen saanut tuntea olevani oikealla paikalla ihmisten iloissa ja suruissa. Ei ihmisillä ole liikaa sellaisia henkilöitä, joiden kanssa voi puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Se on antanut voimaa, että on saanut kokea työn olevan merkityksellistä.
Oma taistelu tasa-arvosta on herättänyt Kruusissa halun tukea myös muun muassa seksuaalivähemmistöjä. Kruus kuului kirkolliskokoukseen vuosina 2016-2020. Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin, joka tekee suuret linjavedot kirkon oppia ja uskoa koskien. Vuosina kirkolliskokouksessa Kruus otti kantaa sateenkaariväestön puolesta, kun vihkikysymykset olivat esillä.
Aiheesta keskusteltaessa hän pyrkii aina muistuttamaan, että vihkimisen lisäksi täytyy puhua siitäkin, uskaltavatko sateenkaariparit ja -perheet tulla omana itsenään mukaan myös muuhun kirkon toimintaan, kuten esimerkiksi lasten päiväkerhoon tai rippikoulun vanhempainiltaan.
Pauliina Vilpakka

