Satakunnalla on haasteita, mutta myös mahdollisuuksia – On satakuntalaisista itsestä kiinni, kyetäänkö uhat torjumaan
Pauli Uusi-Kilponen
Kehitys näyttää siinä mielessä hyvältä, että yhä enemmän päättäjät ymmärtävät maakunnallisen yhteistyön merkityksen. Konkreettisesti se tuli esille, kun Turun yliopisto ilmoitti, että Rauman OKL on lopetusuhan alla.
Maakunnan päättäjät ryhtyivät yksissä tuumin pohtimaan, mitä kukin voi OKL:n sälyttämisen hyväksi tehdä. Rauma ja Pori olivat yhteisellä asialla. Eivät vain poliitikot, vaan myös elinkeinoelämä ja opettajien etujärjestö OAJ.
Nyt kampuksen säilyminen kanaalikaupungissa näyttää jo paremmalta. Rahapanostuksiinkin Raumalla varaudutaan.
Satakunnan Viikko kyseli monelta päättäjältä ja virkamieheltä, vieläkö Rauman ja Porin keskinäinen vääntö näkyy. Yksimielinen vastaus oli, että nykyisin nostetaan kursailematta esiin vaikeitakin asioita ja neuvotteluissa pyritään aidosti ratkaisuihin koko maakunnan näkökulmasta. Ristivetoakin toki on, mutta eri näkemykset uskalletaan ottaa esiin ja keskustella nokikkain. Takana puhuminen ja nyrkin puiminen ovat enemmänkin historiaa, vakuutetaan.
Monet päättäjät nostavat esiin tehtävänsä maakuntajohtajana jättäneen Asko Aro-Heinilän panoksen. Häntä kehutaan hyväksi yhteishengen luojaksi, joka osasi painottaa asioissa maakunnallista näkökulmaa. Uudella maakuntajohtajalla Kristiina Salosella tuleekin olemaan isot saappaat täytettävänään.
Yhteisen näkemyksen löytymistä ja neuvottelukulttuurin parantamista edistävät myös elämän realiteetit. Maakunnan haasteet ovat niin suuria, kuten myös mahdollisuudet, ettei niistä oteta koppia ilman yhteisiä tavoitteita.
Miten luodaan pitovoimaa pysäyttämään koulutetun väen pako suurempiin kasvukeskuksiin? Miten saadaan vetovoimaa, jotta nykyiset ja tulevat työpaikat pysytään täyttämään ja miten voidaan lisätä Satakuntaan korkeakoulutason opetusta?
Kiistaton tosiasia on, että ne maakunnat kehittyvät parhaiten ja kykenevät kasvamaan, joissa on hyvä koulutustaso. Hyvä koulutustaso taas edellyttää, että maakunnassa on yliopistotason opetusta.
Valitettavasti satakuntalaisten koulutustaso on matala. Koulutustasoindeksillä mitattuna jäämme peränpitäjäksi Etelä-Savon ja Kymenlaakson kanssa. Siksi OKL:n 1 200 oppilaan ja 150 opettajan pysyminen Raumalla on välttämättömyys. Sen lisäksi maakunnallista korkeakouluopetusta pitäisi kyetä monipuolistamaan ja mahdollisuuksien mukaan lisäämään. Viimeksi tullut uutinen alkavasta yhteistyöstä Vaasan yliopiston kanssa on juuri sen suuntainen kuin Satakunnassa toivotaan. Pelkkä yliopistollinen opetuskaan ei vielä riitä maakunnan kehittymiseen ja kasvuun. Ely-keskuksen raportin mukaan Satakunnan yliopistoista valmistuneista yli puolet jättää maakunnan, koska täältä ei löydy koulutusta vastaavaa työtä.
Kiinnostavaa on se, mitä uudet jo aloitetut tai vielä piirustuslaudalla olevat vihreän siirtymän hankkeet tarjoavat. Rauman ja Satakunnan kauppakamarien laskemissa investoinnit ovat kahden miljardin euron luokkaa. Tämä merkitsee jopa tuhansia uusia työpaikkoja. Jotain kertoo sekin, että yksin Kokemäen akkutehdashankkeen yhteydessä puhutaan 300 työntekijän tarpeesta.
Työvoimaa kaipaavista yrityksistä voisi tehdä pitkän listan. Eikä kyse ole vain uusista yrityksistä, vaan myös jo olevien yritysten uudistumisesta. Meriteollisuusklusterissa suunnitellaan muun muassa ihan uudenlaisten polttoaineiden soveltamista meriliikenteeseen ja metsäklusterissa biopohjaisten tuotteiden kehittäminen on hyvällä alulla. Maakunnan teknologiateollisuus hakee kasvua sähköistyvän liikenteen megatrendeistä ja Tahkoluotoon nousee Critical Metalsin kiertotalouslaitos.
Osaavan työvoiman saaminen onkin yksi keskeinen haaste Satakunnalle, joka lähtee työvoimakisaan pahasti takamatkalta. Suomessa tehtiin jo 90-luvulla arvioita 2000-luvun työvoiman tarpeesta. Arvioissa vuonna 2030 Suomeen tarvitaan kymmeniä tuhansia ulkomailta tulevia työntekijöitä joka vuosi. Jo nyt työelämästä eläköityy enemmän väkeä kuin opinahjoista valmistuu. Jonkinlaisena indikaattorina voidaan pitää Rauman telakkaa, jossa noin 600 tekijästä vain kolmannes tulee kotimaasta.
Maakunnan tasolla on sekä yksityisiä että julkisia instansseja, jotka hankkivat ulkomaista työvoimaa yrityksille. Raumalainen Kaiku kartoittaa työvoimaa Intiasta asti. Satakunnan TE-toimisto pyrkii EURES-hankkeen kautta hakemaan ulkomaista työvoimaan maakuntaan.
Ainakaan TE-toimiston tietoiskut yrityksille eivät ole herättäneet kaivattua innostusta. Syynä saattaa olla se, että nähdään vain tämän päivän tarve, eikä varauduta tulevaan.
Ulkomaisen työvoiman hankinnasta löytyy muitakin haasteita kuin osaajien värväyksen onnistuminen. Miten perhe sopeutuu suomalaiseen yhteiskuntaan. Jotta tulija viihtyy ja viestii tutuilleen myönteistä kuvaa maakunnasta, tarvitaan monikulttuurisuuden ja erilaisuuden hyväksymistä.
Tämä on suuri haaste paitsi Satakunnalle myös koko Suomelle. Ulkomaisen työvoiman tuloa ei pidä ottaa pakkona, vaan yhteiskuntaa rikastuttavana ilmiönä.

