An­ni­na Lön­n­berg

Mar­ja-Lee­na Lii­po ja Sami Käh­ki­pu­ro asu­vat Sii­kais­ten Ota­moil­la ja työs­ken­te­le­vät mo­lem­mat yrit­tä­ji­nä. Mar­ja-Lee­nan eli Mar­jik­sen Luon­non­hen­ki tar­jo­aa verk­ko­kurs­se­ja luon­no­nyrt­tien, mar­jo­jen ja mui­den luon­non­tuot­tei­den käy­tös­tä sekä luon­to- ja erä­kurs­se­ja ja ren­tou­tu­so­pas­tus­ta. Sen li­säk­si hän te­kee graa­fis­ta suun­nit­te­lua ja mark­ki­noin­ti­vies­tin­tää.

Sami on nuo­hoo­ja, joka työs­ken­te­lee koko Poh­jois-Sa­ta­kun­nan ja Sa­ta­kun­nan alu­eel­la. Sa­min yri­tyk­ses­sä työs­ken­te­lee li­säk­si kak­si muu­ta nuo­hoo­jaa, toi­nen pää­a­si­as­sa Me­ri­kar­vi­al­la ja toi­nen Nak­ki­lan lä­hi­seu­dul­la.

Käh­ki­pu­ros­ta tuli nuo­hoo­ja op­pi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­sen jäl­keen kol­mi­sen vuot­ta sit­ten.

– Sitä en­nen työs­ken­te­lin pit­kään va­li­mos­sa ja juu­ri en­nen alan vaih­toa tein al­ku­pe­räi­sen kou­lu­tuk­se­ni mu­kais­ta työ­tä eli olin mal­li­puu­sep­päy­rit­tä­jä. Os­tin me­ri­kar­vi­a­lai­sel­ta, Sami Ny­går­din Sata-Apu-yri­tyk­sel­tä nuo­hous­lii­ke­toi­min­nan, kun oli val­mis­tu­nut op­pi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­ses­ta. Op­pi­so­pi­mus on ai­noa kou­lu­tus­muo­to, jos­ta nuo­hoo­jia val­mis­tuu, Käh­ki­pu­ro ker­too.

Yrit­tä­jä­pa­ris­kun­nan yri­tyk­set ja toi­min­ta li­mit­ty­vät vah­vas­ti toi­siin­sa. Mar­jis hoi­taa mo­lem­pien yri­tys­ten ta­lous­hal­lin­non val­miik­si kir­jan­pi­tä­jäl­le ja li­säk­si hän huo­leh­tii nuo­hoo­jien ajo­jär­jes­te­lyt.

– Alu­eem­me on laa­ja ja on jär­ke­vää kes­kit­tää nuo­houk­sia, jot­ta ei tule tur­haa aja­mis­ta ja työs­ken­te­ly on mie­le­käs­tä, ei­kä tar­vit­se ho­sua tai kii­reh­tiä työ­koh­tees­sa, kun ai­ka­tau­lu on suun­ni­tel­tu so­pi­vak­si.

Asi­a­kas­pal­ve­lu ja pal­ve­lu­alt­tius ovat­kin Käh­ki­pu­ron mie­les­tä tär­keim­piä nuo­hoo­jan omi­nai­suuk­sia am­mat­ti­tai­don li­säk­si.

– Nuo­hoo­ja on hyvä sil­loin, kun hä­nen käyn­nis­tään ei jää ta­loon mi­tään jäl­kiä. Nuo­hoo­ja tuo var­sin­kin maa­seu­dul­la yk­sin asu­vil­le myös so­si­aa­li­sen kon­tak­tin, jol­loin juo­daan kah­vit ja ju­tel­laan, Käh­ki­pu­ro ker­too.

Käh­ki­pu­ron asi­a­kas­kun­nas­sa on pal­jon va­paa-aja­na­sun­to­ja, jot­ka pi­tää lain mu­kaan nuo­ho­ta kol­men vuo­den vä­lein.

– Moni asi­a­kas ha­lu­aa nuo­houk­sen no­pe­am­mal­la syk­lil­lä, jos tu­li­si­jaa käy­te­tään pal­jon. Va­ki­tui­sen asun­non tu­li­si­jat pi­tää nuo­ho­ta vuo­sit­tain. On asi­ak­kai­ta, joi­den luo­na käy­dään jopa nel­jä ker­taa vuo­des­sa, kun tu­li­si­ja on ah­ke­ras­sa käy­tös­sä. Nuo­hous­to­dis­tus kan­nat­taa pi­tää voi­mas­sa, sil­lä sil­lä voi ol­la vai­ku­tus­ta tu­li­pa­lon sat­tu­es­sa va­kuu­tu­syh­ti­ön kans­sa ja muu­ten­kin, on­han se jär­ke­vä pi­tää tu­li­si­jat ja hor­mit tur­val­li­si­na, jol­loin ne myös toi­mi­vat ener­gi­a­te­hok­kaam­min. Te­hok­kaam­pi pa­la­mi­nen pie­nen­tää pääs­tö­jä, Käh­ki­pu­ro muis­tut­taa.

Mar­jis suun­nit­te­lee ke­vääk­si verk­ko­kurs­sia met­sän an­ti­mis­ta. Sen li­säk­si hän jär­jes­tää luon­to­ret­kiä esi­mer­kik­si yri­tys­ten työ­hy­vin­voin­ti­päi­vil­le. Hän työn­sä ja­kau­tuu mu­ka­vas­ti tie­to­ko­ne­työ­hön ja ul­ko­na luon­nos­sa liik­ku­mi­seen.

– Mie­lel­lä­ni vien asi­ak­kai­ta lä­hi­seu­dul­le tu­tus­tu­maan, vaik­ka­pa Kat­sel­man­kal­li­ol­le Sii­kai­siin. Paik­ka on myös ver­rat­tain help­po­kul­kui­nen, jo­ten se so­pii lä­hes kai­kil­le.

Luon­to- tai erä­kurs­sin jär­jes­te­lyis­sä Sami puo­les­taan aut­taa Mar­jis­ta.

– Keit­te­len vaik­ka­pa kah­ve­ja ja pi­dän tul­ta yl­lä, jo­ten Mar­jis saa kes­kit­tyä niin sa­no­tus­ti olen­nai­seen, eli asi­ak­kai­den­sa pal­ve­le­mi­seen ja luon­to­tie­tä­myk­sen ker­ron­taan.

Ja sil­loin, kun ei pää­se luon­toon, Mar­jis tar­jo­aa verk­ko­kurs­se­ja esi­mer­kik­si mar­jois­ta, yr­teis­tä ja muis­ta luon­no­nan­ti­mis­ta.

– Ha­lu­an pai­not­taa jär­jes­tä­mil­lä­ni kurs­seil­la­ni sitä, et­tä opi­tut tie­dot ja tai­dot siir­tyi­si­vät käyt­töön ja käy­tän­töön. Mar­jo­ja voi esi­mer­kik­si käyt­tää maus­tee­na, ei­kä ai­no­as­taan hil­lo­na tai pa­kas­taa.

Hän pai­not­taa myös, et­tä luon­no­nan­ti­mien hyö­dyn­tä­mi­nen luo var­muut­ta vaik­ka­pa jo ko­ti­va­raa mie­tit­tä­es­sä. Ai­koi­naan, en­nen sit­rus­he­del­mien tu­loa, mar­jat an­toi­vat tär­kei­tä ra­vin­tei­ta var­sin­kin tal­vi­sin, Mar­jis vink­kaa.

– Ai­na­han voi tul­la poik­keus­ti­lan­tei­ta tai puut­tei­ta kaup­po­jen va­li­koi­mas­sa, jo­ten on hyvä osa­ta hyö­dyn­tää luon­non an­ti­mia mo­ni­puo­li­ses­ti. Se luo myös tur­vaa, kun tie­tää, mitä voi ke­rä­tä, hän poh­tii.

Mo­lem­mat yrit­tä­jät kuu­lu­vat Sii­kais­ten Yrit­tä­jiin. He ko­ke­vat yrit­tä­jäyh­dis­tyk­sen tär­ke­ä­nä ver­kos­to­na ja yh­teis­työ­kump­pa­ni­na.

Ota­moil­la luon­non lä­hei­syy­des­sä asu­va pa­ris­kun­ta odot­taa jo ke­vät­tä. Sa­mil­le ke­vät tuo kii­rei­tä, kun mök­ki­kau­si al­kaa ja nuo­hous­tah­ti kiih­tyy. Mar­ja-Lee­na odot­taa, et­tä saa is­keä kä­ten­sä mul­taan ja is­tut­taa sie­me­niä ja hyö­ty­kas­ve­ja pi­haan­sa.