Tui­ja Saa­ri­nen

– Läh­tö­koh­ta­na oli oman­nä­köi­nen hoi­to­paik­ka, jon­ne oli­si kiva vie­dä omat­kin lap­set, ku­vai­le­vat yk­si­tyi­sen ryh­mä­per­he­päi­vä­ko­ti Hei­nä­kert­tu Oy:n pe­rus­ta­jat ja hoi­ta­jat Kai­sa Ke­to­la ja Ul­la Ju­ha­la.

Vuo­des­ta 2008 toi­mi­nut Hei­nä­kert­tu si­jait­see rau­hal­li­sel­la oma­ko­ti­ta­lo­a­lu­eel­la Eu­ran kes­kus­tas­sa. Ke­to­lal­la on psy­ki­at­ri­sen sai­raan­hoi­ta­jan ja Ju­ha­lal­la lä­hi­hoi­ta­jan taus­ta. Kum­pi­kin ovat ai­kai­sem­min­kin ol­leet las­ten­hoi­to­työs­sä. Kun mo­lem­mat sai­vat lap­sia, oli hyvä het­ki et­siä jo­ta­kin muu­ta kuin vuo­ro­työ­tä.

– Omat nuo­rim­mai­sem­me oli­vat Hei­nä­ker­tun en­sim­mäis­ten las­ten jou­kos­sa, to­te­aa Ke­to­la.

Vaik­ka kum­pi­kaan ei asu Vil­ja­sen­tien var­rel­la si­jait­se­vas­sa ta­los­sa, sin­ne on luo­tu mah­dol­li­sim­man läm­min ja ko­di­no­mai­nen tun­nel­ma.

– Aja­tuk­se­na on tar­jo­ta mah­dol­li­sim­man peh­meä al­ku pie­nil­le.

Lap­sia on kir­joil­la täl­lä het­kel­lä kym­me­nen, mut­ta kes­ki­mää­rin hoi­dos­sa on päi­vä­ta­sol­la kah­dek­san las­ta.

– Van­hem­mat te­ke­vät pal­jon vuo­ro­työ­tä, jol­loin lap­set ei­vät ole meil­lä koko viik­koa, to­te­aa Ju­ha­la.

Ryh­mä­läis­ten ikä­haa­ruk­ka on täl­lä het­kel­lä 1,5‒4 vuot­ta, mut­ta nuo­rim­mat ovat ol­leet 9 kuu­kau­den ikäi­siä. Ha­luk­kai­ta tu­li­joi­ta on jo­nok­si as­ti. Eni­ten jo­nos­sa on täl­lä het­kel­lä 1,5-vuo­ti­ai­ta.

– Em­me ole kau­he­as­ti mai­nos­ta­neet it­se­äm­me, vaan las­ten van­hem­mat ovat suo­si­tel­leet mei­tä.

"Aktiviteettien suhteen pyrimme kuuntelemaan lapsia ja heidän toiveitaan" toteavat Heinäkertun perustajat ja hoitajat Kaisa Ketola (vas.) ja Ulla Juhala.

Pie­nen ryh­män eduik­si kak­sik­ko lis­taa muun mu­as­sa sen, et­tä hoi­ta­jat py­sy­vät sa­moi­na.

– Me olem­me tääl­lä ai­na. Toki meil­lä on si­jais­mah­dol­li­suus, mut­ta tosi har­voin tar­vi­taan si­jais­ta. Van­hem­mat tu­le­vat myös tu­tuik­si ja asi­at pys­tyy pu­hu­maan sa­man tien, kun las­ta tul­laan ha­ke­maan.

– Moni van­hem­pi on sa­no­nut, et­tä tän­ne on kiva tuo­da lap­si, kun jo etei­ses­sä ol­laan odot­ta­mas­sa. Lap­set ovat ol­leet myös häm­mäs­tyt­tä­vän ter­vei­tä, lie­nee­kö se­kin pie­nen ryh­män etu­ja, poh­tii Ke­to­la.

Päi­vä ryt­mit­tyy ruo­kai­lu­jen, ul­koi­lun, eri­lais­ten tuo­ki­oi­den ja päi­vä­u­nien ym­pä­ril­le. Tuo­ki­oi­den ai­ka­na saa­te­taan jum­pa­ta, as­kar­rel­la, kuun­nel­la lo­ru­ja, muo­vail­la tai vaik­ka­pa lei­poa. Vä­lil­lä kä­vel­lään kir­jas­toon tai teh­dään ret­ki lä­hi­met­sään.

Ak­ti­vi­teet­tien suh­teen py­ri­tään kuun­te­le­maan lap­sia ja hei­dän toi­vei­taan.

– Teem­me sitä, mis­tä lap­set ovat kiin­nos­tu­nei­ta. Jous­tam­me tar­vit­ta­es­sa: Jos esi­mer­kik­si lap­set tun­tu­vat viih­ty­vän jon­kin lei­kin pa­ris­sa ul­ko­na, olem­me siel­lä kau­em­min. Mi­tään or­jal­lis­ta ai­ka­tau­lua ei ole.

– Ja leik­ki­mi­nen on se pää­a­sia!

Hei­nä­ker­tus­sa teh­dään kaik­ki ruo­at it­se.

– Pal­jon vi­han­nek­sia ja joka viik­ko ka­laa, li­haa ja broi­le­ria. Meil­lä on tääl­lä ko­via syö­jiä. Vii­den lit­ran pe­ru­na- ja pork­ka­na­kat­ti­las­ta ei mon­taa pe­ru­naa jää, nau­raa Ju­ha­la.

Pi­hal­la kas­vaa ome­na­pui­ta ja ra­par­pe­ria, joi­ta hyö­dyn­ne­tään pal­jon.

– Teem­me hil­lo­ja, pii­ra­koi­ta ja kiis­se­lei­tä. Kai­sa teki juu­ri ”hir­vi­ö­kiis­se­liä”, eli ra­par­pe­ri­kiis­se­liä. Se kun on sel­lais­ta vih­re­ää ja ve­ny­vää. Teki hy­vin kaup­pan­sa.

Ke­to­la ja Ju­ha­la ovat pan­neet mer­kil­le, et­tä vii­me vuo­si­na niin sa­no­tun vi­ri­ke­hoi­don ky­syn­tä on kas­va­nut.

– Esi­mer­kik­si si­sa­ruk­set saa­te­taan tuo­da mie­lel­lään ai­na­kin muu­ta­mak­si päi­väk­si vii­kos­sa hoi­toon, vaik­ka jom­pi­kum­pi van­hem­mis­ta oli­si vau­van kans­sa ko­to­na. Näin lap­set saa­vat toi­min­taa ja ka­ve­rei­ta ja hoi­to­paik­ka säi­lyy.

Mitä pie­nem­piä lap­set ovat hoi­toon tul­les­saan, sen pa­rem­min he yleen­sä so­peu­tu­vat. To­sin jos lap­si syö kiin­tei­tä, mut­ta on tot­tu­nut ole­maan vie­lä li­säk­si rin­nal­la, haas­tet­ta ai­heut­taa usein it­kui­suus. Ke­to­la ja Ju­ha­la suo­sit­te­le­vat­kin, et­tä lap­si oli­si hoi­toon tul­les­sa vie­roi­tet­tu.

Mit­kä ovat työn par­haim­mat puo­let?

– Kii­tol­li­set asi­ak­kaat, niin lap­set kuin van­hem­mat­kin. Lap­sil­ta pa­ras kii­tos on se, kun he jää­vät aa­mul­la mie­lel­lään hoi­toon, to­te­aa Ju­ha­la.

– Ja iki­muis­toi­sim­pia het­kiä on, kun esi­mer­kik­si jo ylä­as­tei­käi­nen en­ti­nen hoi­to­lap­si tu­lee moik­kaa­maan! hy­myi­lee Ke­to­la.