An­ni­na Lön­n­berg

Ka­la­lii­ke El­jas San­nan sa­vus­ta­mos­sa Me­ri­kar­vi­an Kroo­kas­sa työs­ken­te­lee jo San­nan kol­mas su­ku­pol­vi. Ny­ky­ään yri­tyk­ses­tä ve­to­vas­tuus­sa ovat Mari ja Timo San­ta. Yri­tyk­sen on ai­koi­naan pe­rus­ta­nut Ti­mon isoi­sä Vil­ho San­ta. Vil­hon jäl­keen ka­la­ja­los­tuk­ses­ta ot­ti vas­tuun El­jas San­ta ja ny­ky­ään toi­si­aan kol­mas su­ku­pol­vi jat­kaa pe­rin­net­tä.

– Al­ku­jaan toi­min­ta al­koi suo­la­ka­lan te­ke­mi­sel­lä ja sen myy­mi­sel­lä Me­ri­kar­vi­an Ran­ta­huo­neil­la alun pe­rin vuok­ra­ti­lois­sa jo 1950-lu­vul­la. Yri­tyk­sen ko­ti­pai­kak­si vaih­tui vuon­na 1963 ny­kyi­nen paik­ka lä­hel­lä Me­ri­kar­vi­an Kroo­kan sa­ta­maa. Ra­ken­nus oli ol­lut osuus­kau­pan suo­laa­mo ja kaup­pa­ra­ken­nus sekä sa­ta­ma­toi­mis­to. Tä­hän isoi­sä­ni ja isä­ni ra­ken­si­vat ja re­mon­toi­vat yri­tyk­sen ti­lat, Timo San­ta ker­too.

Omis­sa ti­lois­saan yri­tys kes­kit­tyi ka­lan sa­vus­ta­mi­seen ja kas­vat­ti myös kir­jo­loh­ta niin sa­vus­tet­ta­vak­si omaan yri­tys­toi­min­taan­sa kuin asi­ak­kail­le myyn­tiin. Ny­kyi­sin kala tu­lee val­miik­si fi­le­oi­tu­na lä­hi­kun­nis­ta ja Timo San­ta val­mis­taa tuot­teet pe­rin­teik­kääs­sä uu­nis­sa.

– Uu­ni täyt­ti tam­mi­kuus­sa 60 vuot­ta, se toi­mii niin, et­tä ala­ker­ras­sa pi­de­tään tul­ta yl­lä ja pol­te­taan so­pi­van sa­vun saa­mi­sek­si lep­pä­hal­ko­ja. Ka­lat lai­te­taan uu­niin isol­la pöy­däl­lä ja siel­lä ne ovat noin pari tun­tia. Kun ka­lat ovat aa­mu­sel­la val­miit, avaa Mari puo­dis­sa myyn­nin tai läh­tee tors­tai­to­ril­le Kan­kaan­pää­hän, Timo San­ta ki­teyt­tää toi­min­taa.

Hän myös muis­te­lee, et­tä jo 60-lu­vun alus­ta al­ka­en San­nat ovat käy­neet Kan­kaan­pään to­ril­la myy­mäs­sä ja ai­na suu­rin piir­tein sa­mal­la pai­kal­la­kin.

– Ta­ri­na ker­too, et­tä isä­ni ja vaa­ri­ni oli­vat jos­kus 60-lu­vun al­ku­puo­lel­la läh­te­neet Kan­kaan­pään to­ril­le, mut­ta var­si­nais­ta to­ri­paik­kaa ei suo­si­tul­ta to­ril­ta heti löy­ty­nyt. Niin­pä tori-isän­tä oli osoit­ta­nut heil­le erääs­tä nur­kas­ta pai­kan. Vaa­ri­ni Vil­ho, joka oli muu­ten su­vun ai­noa oi­kea kaup­pa­mies, an­toi jol­le­kin po­jal­le elä­vän säy­neen ja poi­ka oli kul­ke­nut sät­ki­vä kala kai­na­los­saan to­ril­la, jol­loin muut to­ri­kä­vi­jät ko­vas­ti ky­se­li­vät, et­tä mis­täs noi­ta saa. Ja poi­ka vas­ta­si, et­tä tuol­ta nur­kas­ta. Sii­tä on läh­te­nyt pe­rin­ne käy­dä myy­mäs­sä ka­laa Kan­kaan­pääs­sä, ku­ten Mari te­kee edel­leen joka viik­ko myyn­ti­au­tol­la, Timo San­ta ker­too.

To­ri­myyn­nin li­säk­si ka­la­sa­vus­ta­mol­la ovat ka­la­puo­din ovet au­ki, kun­han ol­laan pai­kal­la ja kes­ki­viik­koi­sin Mari käy Sei­nä­jo­el­la Reko-myyn­nis­sä myy­mäs­sä ka­laa.

– Osal­lis­tum­me myös Po­rin Re­koon mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan, hän ker­too.

Timo ja Mari Santa ovat Kalaliike Eljas Sannan kolmas yrittäjäsukupolvi. Heidän tyttärensä ovat opiskelleet muulle alalle, joten omasta perheestä ei jatkajaa ole näillä näkymin tiedossa. Kesällä kalastajat tuovat rantaan kalaa savustettavaksi. Kuva: Annina Lönnberg

Jou­lu on kas­va­nut ka­la­sa­vus­ta­mos­sa jo suu­rem­mak­si se­son­gik­si kuin ju­han­nus. Mari San­ta ker­too, et­tä muu­tos on ta­pah­tu­nut oi­ke­as­taan vii­mei­sen kym­me­nen vuo­den ai­ka­na.

– Jou­lu­pöy­tään ha­lu­taan mo­nen­lais­ta ka­laa, sa­vus­tet­tua kir­jo­loh­ta, loh­ta, sii­kaa, si­la­koi­ta sekä graa­via. Ju­han­nuk­se­na gril­laus on eh­kä nos­ta­nut ka­lan ohi suo­si­o­taan niin, et­tä jou­lu on isom­pi se­son­ki meil­le. Ka­la­sa­vus­ta­mos­sa työ on hy­vin­kin se­son­ki­luon­tois­ta, tal­vel­la on hil­jai­sem­paa, kun ih­mi­set liik­ku­vat vä­hem­män, ke­säl­lä sit­ten teh­dään pit­kiä päi­viä, Mari San­ta ker­too.

San­to­jen ka­la­sa­vus­ta­mol­la kes­ki­ty­tään pää­a­si­as­sa sa­vus­ta­mi­seen kuin myös kyl­mä­sa­vu­ka­lan te­ke­mi­seen.

– Ajat­te­lem­me, et­tä ka­lan maun pi­tää jää­dä tuot­tee­seen, jo­ten em­me ole läh­te­neet ke­hit­tä­mään eri­kois­ta va­li­koi­maan. Sa­vus­tam­me ai­no­as­taan kir­jo­loh­ta niin, et­tä sii­nä on au­ra­juus­toa. Se on suo­sit­tu. Li­säk­si kyl­mä­sa­vu­lo­hi on suo­sit­tua, sil­lä va­kuu­mi­pak­kaus on help­po an­taa vaik­ka­pa lah­jak­si.

Timo San­ta ker­too, et­tä rah­ti­sa­vus­tuk­ses­ta on tul­lut myös heil­le yk­si ki­vi­jal­ka. Se tar­koit­taa sitä, et­tä asi­a­kas toi­mit­taa heil­le ka­lat ja he sa­vus­ta­vat ne val­miik­si ja asi­a­kas myy sit­ten omil­la ka­na­vil­laan eteen­päin.

Kalat laitetaan isolla pöydällä uuniin noin pariksi tunniksi, ja sopivan lämpöisessä leppäsavussa niistä tulee kauniin värisiä ja herkullisia. Yrittäjäpariskunnan vapaa-ajalla he kannustavat Porin Ässiä ja pyrkivät käymään mahdollisimman monessa kotiottelussa. Kuva: Annina Lönnberg

Ka­la­sa­vus­ta­mon yrit­tä­jät ovat erit­täin tyy­ty­väi­siä myös yrit­tä­mi­seen Me­ri­kar­vi­al­la. Hei­dän ka­lo­jaan syö­dään muun mu­as­sa kun­nan päi­vä­ko­dis­sa ja kou­luis­sa. Li­säk­si lä­hel­lä toi­mi­va ra­vin­to­la Mer­ry Monk käyt­tää hei­dän ka­laan­sa.

– Hie­noa, kun kun­ta ja yrit­tä­jät te­ke­vät näin yh­teis­työ­tä ja käyt­tä­vät pai­kal­lis­ta pal­ve­lua.

Mari San­ta saat­taa yl­lät­tää asi­ak­kaan­sa jos­kus vaik­ka­pa tar­jo­a­mal­la pop-up-tyy­li­ses­ti puo­dis­sa ka­la­lei­piä ja kah­via tai ka­la­keit­toa.

Ka­la­keit­toa on lu­vas­sa myös tou­ko­kuus­sa jär­jes­tet­tä­väs­sä Re­cyc­ling Me­ri­kar­via -ta­pah­tu­mas­sa, jos­sa kun­nan yrit­tä­jät ja kuka ta­han­sa muu­kin voi jär­jes­tää eri­lais­ta toi­min­taa, kah­vi­laa tai kirp­pu­to­ria. Asi­ak­kaat kier­tä­vät lau­an­tai­päi­vän ai­ka­na koh­teis­sa ja tu­tus­tu­vat näin kun­nan tar­jon­taan. Re­cyc­ling Me­ri­kar­via jär­jes­te­tään lau­an­tai­na 16. tou­ko­kuu­ta.

– Keit­to­päi­vä oli vii­me vuon­na suo­sit­tu, asi­ak­kai­ta kävi sekä pyö­ril­lä, mikä on ta­pah­tu­man al­ku­pe­räi­nen tar­koi­tus, mut­ta myös au­toil­la ja kä­vel­len. Jos­kus on muu­ten­kin kiva yl­lät­tää asi­ak­kaat ja tar­jo­ta heil­le vaik­ka­pa ka­la­lei­pä ja kah­vit ke­sän kun­ni­ak­si, Mari San­ta miet­tii.