Pakken Kiekkokulma: Viivelähdöt eivät ole nyt kunniassa
Jääkiekon SM-liigan pudotuspeleissä on nähty harvinaisen railakasta menoa. Enää ei voida puhua meidän pelistä sen varsinaisessa merkityksessä. Kiekkokontrollin ja viivelähtöjen sijaan nähdään nopeaa pelin kääntämistä pystysuuntaan, kovaa kamppailua ja paineistamista koko kentän alueella.
Uutta pelaamisen suuntaa viitoittavat eritoten KooKoo, SaiPa ja Ilves. Kun kiekkokontrolli heikkenee, paineistus on kovaa ja kamppailuvaade huipussaan, heijastuu se pelaamiseen monella tapaa: paljon jäähyjä, jopa ulosajoja, hermokontrollin pettämistä ja henkilökohtaisia virheitä.
Kaiken tuon vastapainona yleisölle tarjotaan jääkiekkoviihdettä parhaimmillaan. Peleistä tulee usein runsasmaalisia, peli- ja luistelunopeus kasvavat, samoin kamppailut ja kontaktit.
Tappara edustaa enemmän kontrolloitua pelaamista, mutta etenkin tasakentällisin Ilveksen vauhtikiekko vie, ja sen myötä syntyy maalipaikkoja vastustajaa enemmän.
Pelinopeus, kamppailuvaade ja kontaktit edellyttävät pelaajilta korkeaa tunnetasoa, eli halua voittaa yksittäinen tilanne, yksittäinen vaihto ja sitä kautta koko peli.
Juuri riittävän tunnetason puuttuminen oli suurin syy siihen, että Lukon pelit päättyivät odotettua paljon aikaisemmin.
Ässillä oli tunnetasoa ja taistelutahtoa. Jopa kaikki pelin osa-alueet kunnossa voittaakseen SaiPa ja mennä jatkoon. Hetken herpaantuminen seitsemännessä pelissä toi kuitenkin ison pettymyksen viime kauden tapaan.
Suomalaista jääkiekkoa on usein moitittu tylsäksi katsojan kannalta. Meidän peli oli kuitenkin tapa toimia kaukalossa niin, että vastustajia heikommallakin materiaalilla menestyttiin arvoturnauksissa. Tavasta tuli Suomi-kiekon identiteetti, jota nyt ainakin liigatasolla pelin evoluutio vie eteenpäin. Kun katsoo neljän parhaan joukkoon päässeet, niin voi todeta, että perinteisestä tavasta poikkeamalla voi menestyä.
Jo olympiakiekossa oli nähtävissä pelin nopeutumista. Yhdysvallat ja Kanada näyttivät tässä suhteessa mallia. Myös pronssille noussut Suomi pyrki nopeaan pystysuunnan pelaamiseen, kamppailuihin ja paineistamiseen. Pelitapa poikkesi Jukka Jalosen pelitavasta.
Pitää kuitemkin muistaa, ettei jääkiekossa ole oikeaa ja vääriä tapoja pelata. Se joukkue menestyy, jossa on riittävästi taitoa, tahtoa ja kulloisellekin tilanteelle sopiva pelitapa. Parasta jälkeä syntyy, kun pelaamisen tapa tukee yksilöiden osaamista ja fyysisiä ominaisuuksia.
Pauli Uusi-Kilponen
Lehdistöneuvos, Eurajoki

