Kiihdytysajon suosikkisarjaa kaasutellaan Kim Döfnäsin komennossa
Hallitsevan Suomen mestarin kisa on ohi kahdeksassa sekunnissa. Varttimailin matka vaatii nopeaa reagointikykyä sekä kaluston ja kuljettajan saumatonta yhteispeliä.
Vesa-Pekka Järvelä
Kierrokset nousevat, kumi käryää, etupyörät haukkaavat ilmaa ja adrenaliini kohoaa Chervolet Chevelleä käskyttävän Kim Döfnäsin kehossa. Lopulta lähtövalot vaihtuvat ja yli tuhannen hevosvoiman ratatykki ampuu viivalta huimaan vauhtiin vain reilun kahdeksan sekunnin ajaksi.
Neljännesmailin mittaisen kiihdytyksen jälkeen Super Pro ET-luokan Suomen mestarin syke kääntyy vähitellen laskuun.
– Ohikiitävä hetki on hektinen ja lyhyt, mutta täynnä jännitystä. Lajissa kiehtoo lähtöhetken tiukka lataus ja onnistuneen kiihdytyksen jälkeinen fiilis. Samanlaista tunnetta on vaikea tavoittaa muualta. Se pitää kokea henkilökohtaisesti, sanoo Döfnäs.
Kiihdytysajoissa on useita kilpailuryhmiä. Erityyppiset ja -tehoiset ajoneuvot jaetaan useisiin ryhmiin. Kim Döfnäs kilpailee Chevroletillään Super Pro ET-luokassa.
Kiihdytysajot ovat suosittuja ympäri maailmaa. Myös Suomessa maailman nopein moottoriurheilulaji on vuosien saatossa saavuttanut vankan suosion. Lajin historia alkoi maassamme vuonna 1972, kun Hot Rod -harrastukselle perustettiin oma kattojärjestö FHRA.
– Ensimmäiset kiihdytyskisat Suomessa ajettiin 18. kesäkuuta 1975 Keimolan moottoriradalla.
Porilainen Kim Döfnäs syntyi pari vuotta FHRA:n perustamisen jälkeen. Ensimmäistä SM-kultaansa hän juhli viime vuonna vuoden -71 Chevyn ratissa. Kipinä lajiin syttyi jo yli 30 vuotta sitten.
SM-sarjan osakilpailut ovat olleet merkittävä osa Finnish Hot Rod Associationin tapahtumakalenteria. Ensimmäiset viralliset SM-tittelit jaettiin vuonna 1979.
– 18 vuotta myöhemmin koin sitten vauhtilajin huumaa Porin lentokentällä ajetuissa kisoissa.
Suomi on kiihdytysajon johtava maa Euroopassa, osittain hyvän ratatilanteen takia.
– Etenkin eurooppalaisessa vertailussa Suomen radat ovat erinomaisia.
Döfnäs kertoo, että lajitteluvaiheessa kilpailijat ajavat itse asettamaansa indeksiaikaan. Pudotuskisa puolestaan käydään bracket racing-muodossa.
– Siinä hitaampi saa tasoitusta. Voiton vie se, joka ehtii maaliviivalle ensimmäisenä – omaa indeksiaikaansa alittamatta.
Viime vuoden Suomen mestari Kim Döfnäs kiihdyttää nyt uuteen kauteen.
Nykyään viiden kisan mittaista SM-sarjaa ajetaan Kauhavalla ja Virtasalmella. Kauden avauskisa käydään Virtasalmen Motoparkissa 25.–26. toukokuuta. Sarjan finaali kaasutellaan syyskuussa Kauhavalla.
– Kalusto pitää saada piakkoin kasaan ja kilpailukykyiseksi. Kun on pitkän puurtamisen jälkeen päässyt tavoitteeseensa, ja voittanut ensimmäisen SM-tittelinsä, haluaa sitä herkkua lisää. Se vaatii kuitenkin panostuksia.
KDE Racing-tallin tukirankana ovat yhä mekaanikot Sami Pöntinen ja Aku Lahtinen sekä tallipäällikkönä toimiva Eveliina Döfnäs. Uskoa myös tulevan kauden menestymiseen tuo se, että taitava tiimi on oppinut kaivamaan kisakalustosta parhaan mahdollisen esiin.
– Tulokset puhuvat puolestaan. Meillä on koossa osaava tiimi. SM-voiton ohella palkintokaappiin tuli Pohjoismaisen EDRS-sarjan kakkossija, sanoo Döfnäs.
Mitä menestyminen vaatii – suorituskykyisen ajokaluston lisäksi?
– Kyllähän tässä pitää olla aimo annos rohkeutta. Lisäksi tarvitaan taitoa, tarkkuutta ja nopeaa reagointikykyä sekä tietysti intohimoa lajia kohtaan, Döfnäs sanoo.
Kuljettajan reaktionopeus ratkaisee paljon. Onko se jopa tärkeämpää kuin auton suorituskyky?
– Kaikki tiivistyy lähtöön. Se ei salli sadasosasekunnin nukahdustakaan. Eli kyllä kuskilla on sittenkin se suurin merkitys.
Turvallisuus on kiihdytysajoissakin keskiössä. Döfnäsin menopeli kiihtyy 1,5 sekunnissa sataan, huippunopeuden noustessa 400 metrin matkalla miltei 270:een.
– Keli- ja rataolosuhteilla, auton tekniikalla ja kuskin taidoilla on oma tärkeä roolinsa. Mikään moottoriurheilulaji ei ole täysin vaaraton. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää myös meidän lajissamme. Auton tekniikkaan liittyy aina riskejä, mutta kuskin kokemus, riskien minimointi ja kilpurin turvakehikko antavat kuitenkin tarvittavaa suojaa.
Autourheilu ei ole tunnetusti se kaikkein halvin laji. Sampo-Rosenlewin markkinointi- ja aluepäällikkönä työskentelevä Döfnäs kilpailee ns. budjettiluokassa.
– Kustannuksia kuitenkin riittää ja rahaa palaa. Paljon enemmän laji silti antaa. Ja onneksi mukana ovat myös hyvät yhteistyökumppanit, tiivistää Döfnäs.