Pasi Rein / STT

To­ki­on olym­pi­a­lais­ten prons­si­mi­ta­lis­ti Mat­ti Mat­ts­son koki tiis­tai­na Pa­rii­sin ki­so­jen olym­pia-al­taas­sa yh­den uran­sa an­ka­rim­mis­ta pet­ty­myk­sis­tä. Mat­ts­son oli 200 met­rin rin­tau­in­nin al­ku­e­rien jäl­keen ih­meis­sään, kun hän ei ym­mär­tä­nyt syy­tä vai­suun vauh­tiin­sa.

Mat­ts­son en­nät­ti maa­liin ajas­sa 2.11,18, si­joit­tui erien ai­ka­ver­tai­lus­sa 18:nnek­si ja kar­siu­tui vä­lie­ris­tä.

Yl­lä­tys ja jär­ky­tys oli sitä luok­kaa, et­tä Mat­ts­son jou­tui ta­pai­le­maan sa­no­ja haas­tat­te­lu­a­lu­eel­la.

– En tie­dä. Jo­tain. Ai­ka pys­syyn se jäi, Mat­ts­son aloit­ti uin­nis­taan.

– Eka sa­ta­nen läh­ti ihan hy­vin. Sen jäl­keen jo­ten­kin mat­ka ei al­ka­nut mie­les­tä­ni edes pai­naa, mut­ta uin­ti ei vaan liik­ku­nut.

Vie­lä vii­me vii­kon me­di­a­ti­lai­suu­des­sa Mat­ts­son oli ren­tou­tu­nut ja erit­täin hy­vän­tuu­li­nen. Mat­ts­son us­koi tul­leen­sa olym­pi­a­lai­siin en­nä­tys­kun­nos­sa, ei­kä hän tun­te­nut vie­lä al­ku­e­rän ver­ryt­te­lys­sä­kään mi­tään eri­kois­ta.

– Mie­les­tä­ni kaik­ki oli ver­ryt­te­lys­sä sem­mois­ta kuin olet­taa, vaik­ka ai­na­han ar­vo­ki­sois­sa al­kaa tut­kia it­se­ään, et­tä on­ko nyt huo­nos­ti sitä tai tota, Mat­ts­son ker­toi.

– Mut­ta lop­pu­tu­los ei to­del­la­kaan vas­taa sitä, mis­sä kun­nos­sa olen. En to­del­la­kaan tie­dä, mik­sei nyt läh­te­nyt. Täs­sä on ison tut­kis­ke­lun paik­ka.

Mat­ts­son pal­jas­ti, et­tä hä­nel­lä on ol­lut kol­men päi­vän ajan nu­han kal­tais­ta tuk­koi­suut­ta, mut­ta si­tä­kään hän ei syyt­tä­nyt.

– En tyk­kää jos­si­tel­la. En koe, et­tä se mi­ten­kään ra­di­kaa­lis­ti oli­si vie­nyt ti­lan­net­ta huo­nom­paan suun­taan, Mat­ts­son si­vuut­ti asi­an.

Mat­ts­so­nin kas­vois­ta saat­toi lu­kea pet­ty­myk­sen mit­ta­suh­teet. Sen ta­kia hän ei ky­en­nyt tuo­reel­taan suun­nit­te­le­maan uran­sa jat­koa.

– Ai­ka ison tut­kis­ke­lun paik­ka, mi­ten täs­tä eteen­päin, Mat­ts­son to­te­si.

– Mut­ten ha­lu­ai­si täm­möi­seen kil­pai­luun lo­pet­taa. Ei täl­lai­sen jäl­keen ole kiva lait­taa uik­ka­rei­ta nau­laan.

Pet­ty­myk­sel­le ei ole mit­ta­ria, mut­ta Mat­ts­son vah­vis­ti, et­tä tun­ne oli kil­pai­lun jäl­keen uran hap­pa­mim­pia. Tun­ne ver­tau­tui lä­hin­nä Rion 2016 olym­pi­a­lai­siin, kun hän läh­ti ki­soi­hin suu­rin odo­tuk­sin ja kar­siu­tui vä­lie­ris­sä.

– Pet­ty­mys tun­tuu ai­na pa­hal­ta ja nyt se tun­tuu to­del­la pa­hal­ta, Mat­ts­son mais­te­li tun­net­ta.

– Myös Rion ki­sat päät­tyi­vät pet­ty­myk­seen, mut­ta jo­ten­kin tämä har­mit­taa nyt ihan älyt­tö­män pal­jon. Kyl­lä mä pet­ty­nyt olen, täy­tyy sa­noa.

Uin­nin seu­raa­vat MM-kil­pai­lut jär­jes­te­tään en­si ke­sä­nä Sin­ga­po­res­sa. Mat­ts­so­nin pal­kin­to­kaa­pis­ta löy­tyy olym­pi­ap­rons­sin li­säk­si MM-ki­so­jen ja EM-ki­so­jen prons­si­mi­ta­lit.