Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Suo­men jää­kie­kon pää­sar­jas­sa Lii­gas­sa on teh­ty al­ku­kau­des­ta his­to­ri­al­li­sen vä­hän maa­le­ja.

Mo­net kiek­ko­ko­lum­nis­tit ovat esit­tä­neet huo­len­sa vä­hä­maa­li­suu­des­ta. Pe­lien viih­de­ar­vo las­kee ja sitä kaut­ta mak­sa­van ylei­sön kiin­nos­tus ot­te­lui­ta koh­taan vä­he­nee.

On­ko­han sit­ten­kään näin?

Ti­las­tot ker­to­vat omaa kiel­tään maa­li­mää­ris­tä. Ver­rat­tu­na vii­den vuo­den ta­kai­seen, maa­li­mää­rä on pu­don­nut yh­del­lä ot­te­lua koh­den. NHL:ssä on is­ket­ty maa­le­ja ot­te­lua koh­ti 6,3 ja SHL:ssä 5,5. Suo­men Lii­gas­sa tuo luku on 4,8.

Vä­hä­maa­li­suu­den vai­ku­tus ylei­sön kiin­nos­tuk­seen ei ai­na­kaan vie­lä kat­so­ja­mää­ris­sä näy. Vaik­ka esi­mer­kik­si Hel­sin­gin IFK on teh­nyt to­del­la vä­hän maa­le­ja, vä­hi­ten koko lii­gas­sa, sen ko­ti­ot­te­lui­ta on seu­ran­nut his­to­ri­al­li­sen kor­kea ylei­sö­mää­rä, yli 7 000 ot­te­lua koh­den.

Vä­hän maa­le­ja al­ku­kau­des­ta teki myös Rau­man Luk­ko. Ylei­sö­mää­rät Rau­mal­la ovat kui­ten­kin ol­leet en­na­koi­tua suu­rem­mat. Ihan sa­moin on ti­lan­ne Po­ris­sa. Äs­sät vai­ke­roi koko ajan te­hot­to­muu­ten­sa kans­sa, mut­ta ylei­söä käy hy­vin.

Pe­lit ovat län­si­ran­ni­kol­la ol­leet vä­his­tä maa­leis­taan huo­li­mat­ta jän­nit­tä­viä ja ylei­söön me­ne­viä.

Jos seu­ra­taan la­jin ke­hi­tys­tä vä­hän pi­dem­mäl­lä ajan­jak­sol­la, niin on sel­ke­äs­ti näh­tä­vis­sä, et­tä pe­lin ta­son nous­tes­sa maa­li­mää­rät ovat vä­hen­ty­neet.

Ta­sos­ta ei toki ole mi­tään eh­dot­to­mia mit­ta­rei­ta. Mut­ta jos mit­ta­reik­si ote­taan pe­li­no­peus, pe­laa­jien hen­ki­lö­koh­tai­nen tai­to, fyy­si­nen kun­to ja tak­ti­nen kyp­syys, niin kiis­tat­ta kai­kis­sa on men­ty sel­ke­äs­ti eteen­päin vuo­si vuo­del­ta.

Näin on ta­pah­tu­nut kan­sain­vä­li­ses­ti ja kan­sal­li­ses­ti. Suo­mes­sa ke­hi­tys on ol­lut jopa mui­ta mai­ta no­pe­am­paa.

Eri­tyi­ses­ti ko­ko­nais­val­tai­ses­sa pe­laa­mi­ses­sa suun­taa on näyt­tä­nyt Juk­ka Ja­lo­sen joh­ta­ma lei­jo­na­mie­his­tö.

Pu­hu­taan ”Mei­dän pe­lis­tä”, jos­sa olen­nais­ta on koko ajan op­ti­moi­da ris­kit suh­tees­sa mah­dol­li­suuk­siin. Kun näin pe­la­taan, maa­li­mää­rät hel­pos­ti vä­he­ne­vät. Suo­mi on voit­ta­nut MM- ja olym­pi­a­kul­taa juu­ri ky­sei­sil­lä eväil­lä.

”Mei­dän pe­lil­lä” on ol­lut vai­ku­tus­ta myös suo­ma­lai­siin lii­ga­jouk­ku­ei­siin. Pa­ras esi­merk­ki täs­tä on juu­ri sar­ja­joh­ta­ja Luk­ko. Jouk­kue on pääs­tä­nyt 19 ot­te­lus­sa omiin kes­ki­mää­rin 1,3 kiek­koa ja ta­sa­ken­täl­li­sin tuo luku pu­to­aa puo­leen. Toki vii­me ot­te­luis­sa on myös vas­tus­ta­jan verk­ko hei­lu­nut ai­kai­sem­paa enem­män. Vä­hä­maa­li­suu­des­ta huo­li­mat­ta ku­kaan ei voi väit­tää, et­tä esi­mer­kik­si sar­ja­kak­ko­sen Pe­li­can­sin tai kol­mo­sen Kärp­pien ot­te­lut oli­si­vat ol­leet tyl­siä.

Pi­kem­min­kin päin­vas­toin. Ot­te­lui­den in­ten­si­teet­ti, ta­sa­vä­ki­syys ja kova tem­po tuo­vat jän­ni­tyk­sen, jota ylei­sö kai­paa help­po­ja maa­le­ja ja yl­ti­ö­päis­tä ris­ki­hyök­kää­mis­tä enem­män.

Suo­ma­lai­nen jää­kiek­ko voi pa­rem­min kuin kos­kaan, ja Lei­jo­nis­ta tart­tu­nut tapa pe­la­ta vah­vis­taa suo­ma­lais­ta pe­lil­lis­tä iden­ti­teet­tiä. Seu­ra­jouk­ku­eis­ta on ai­em­paa hel­pom­pi hy­pä­tä lei­jo­na­pai­taan, kun te­ke­mi­nen on pe­rus­teil­taan tut­tua.

Pal­loi­lu­la­jeis­sa pyr­ki­mys on luo­da sel­lai­nen pe­li­ta­pa jouk­ku­eel­le, mikä tuo yk­si­löi­den par­haat omai­suu­det esiin ko­ko­nai­suut­ta eni­ten hyö­dyn­tä­väl­lä ta­val­la. Täs­sä Lei­jo­na­mie­his­tö Juk­ka Ja­lo­sen joh­dol­la on on­nis­tu­nut enem­män kuin hy­vin ja jos­ta kan­nat­taa ot­taa opik­si.