Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Suo­ma­lai­sis­sa pal­loi­lu­la­jeis­sa, ero­ten maan yli­voi­mai­ses­ti suo­si­tuim­mas­sa la­jis­sa jää­kie­kos­sa, val­men­ta­mi­ses­ta käy­dään jat­ku­vaa de­bat­tia.

Ai­he on kiin­nos­ta­va ja val­men­ta­mi­nen on vah­vas­sa mur­ros­vai­hees­sa. Ihan sa­moin kuin mikä ta­han­sa ih­mis­ten joh­ta­mi­nen.

Vii­me tal­ve­na kes­kus­te­lua he­rät­ti nais­maa­jouk­ku­een val­men­ta­mi­nen. Pää­kout­si Pasi Mus­to­nen jät­ti par­haan maa­li­vah­din Noo­ra Rö­dyn ko­tiin jää­väk­si va­ra­maa­li­vah­dik­si.

Räty oli ti­las­to­jen va­los­sa sel­ke­äs­ti maan pa­ras nais­maa­li­vah­ti. Me­ne­mät­tä sen enem­pää yk­si­tyis­koh­tiin, pi­tää muis­taa, et­tä pää­val­men­ta­ja vas­taa tu­lok­ses­ta, ja hän va­lit­see jouk­ku­een. Se pi­tää hy­väk­syä. Jos ei tule toi­meen val­men­ta­jan kans­sa ja va­lin­ta häi­rit­see ko­ko­nai­suut­ta, pi­tää teh­dä ki­pei­tä­kin rat­kai­su­ja.

Mus­to­sen koh­dal­la suu­rin on­gel­ma oli se, et­tei hän re­hel­li­ses­ti jät­tä­nyt Rä­tyä ko­ko­naan lis­tal­ta ja sa­no­nut rat­kai­sun ol­leen ko­ko­nai­suu­den kan­nal­ta pa­ras, pis­te.

Lu­kon pää­val­men­ta­ja Mar­ko Vir­ta­nen ha­lu­si pur­kaa yh­den jouk­ku­een par­haan pe­laa­jan slo­va­ki­a­lai­sen Kris­ti­an Pos­pi­si­lin so­pi­muk­sen kes­ken vii­me kau­den.

Vir­ta­sel­le vaa­dit­tiin pot­ku­ja ja ties mitä. To­tuus oli kui­ten­kin se, et­tei Pos­pi­sil si­tou­tu­nut Vir­ta­sen ar­voi­hin, yh­tei­siin pe­li­sään­töi­hin ja ta­paan toi­mia jääl­lä.

Jouk­ku­een tai­ta­vin pe­laa­ja sai läh­teä. Ja mitä ta­pah­tui. Lu­kon peli pa­ra­ni sel­väs­ti ja voit­to­ja tuli. Sa­mal­la Vir­ta­nen näyt­ti sen, mitä yh­des­sä so­vi­taan, pi­de­tään.

Pos­pi­sil ei pi­tä­nyt. Ko­ko­nai­suu­den edun vuok­si oli teh­tä­vä kova uh­raus. Sa­mal­la Vir­ta­nen osoit­ti joh­ta­juut­ta, jo­hon oleel­li­se­na kuu­luu on­gel­mien rat­kai­se­mi­nen ko­vin­kin kei­noin.

Vir­ta­nen teki rat­kai­sun­sa jouk­ku­een edun ta­kia, ei oman ko­van mai­neen.

Vii­me ai­koi­na val­men­ta­mi­seen on ot­ta­nut kan­taa myös maa­jouk­ku­een pää­val­men­ta­ja Juk­ka Ja­lo­nen. Hä­nen mu­kaan­sa pe­laa­jat ovat avoi­mem­pia kuin ai­em­min ja her­kem­piä.

Tuo­hon voi­si sa­noa, et­tä herk­kyy­teen vai­kut­taa jouk­ku­een il­ma­pii­ri. Jos se on avoin ja kes­kus­te­le­va, voi myös avau­tua ja ker­toa omis­ta tun­te­muk­sis­ta. Yhä enem­män suo­ma­lai­sia lii­ga­jouk­ku­ei­ta joh­de­taan tii­mi­työ­nä kes­kus­tel­len ja yk­si­löt huo­mi­oon ot­ta­en.

Muu­tos on ol­lut iso suh­teel­li­sen ly­hy­es­sä ajas­sa. Uu­si tapa val­men­taa vaa­tii ihan eri­lai­sia ih­mis­suh­de­tai­to­ja. Enää ei pää­val­men­ta­ja huu­da kurk­ku suo­ra­na tree­neis­sä ja muut val­men­ta­jat ke­rää­vät lä­hin­nä kiek­ko­ja.

Nyt jo­kai­nen hoi­taa omaa sek­to­ria. Kuka kan­taa vas­tuu­ta puo­lus­ta­jis­ta, kuka hyök­kää­jis­tä ja kuka maa­li­vah­deis­ta. Pää­val­men­ta­jan kon­tol­la on ko­ko­nai­suus.

Pe­laa­jil­le an­ne­taan myös ai­kai­sem­paa enem­män vas­tuu­ta, mi­ten pe­la­ta eri­kois­ti­lan­teis­sa, mi­ten toi­mii yh­teis­pe­li esi­mer­kik­si maa­li­vah­din ja puo­lus­ta­jien kans­sa.

Uu­si suun­ta ei kai­kil­le van­han lii­ton val­men­ta­jil­le sovi. Tii­mi ko­e­taan hel­pos­ti hi­das­teek­si oman nä­ke­myk­sen lä­pi­vie­mi­sel­le ja pe­laa­jien pyr­ki­myk­set jut­tu­sil­le tur­ha­nai­kai­sek­si se­lit­te­lyk­si.

Val­men­ta­ja käs­kee, pe­laa­ja pe­laa ja jos ei pe­laa riit­tä­vän hy­vin, is­tuu vil­tis­sä. Van­han lii­ton ta­poi­hin ei kuu­lu ky­sel­lä.

Tuo­hon jo pal­jol­ti taak­se jää­nee­seen ta­paan kuu­lui­vat myös ran­kai­sut­ree­nit. Kun tap­pio vie­ras­pe­lis­sä oli tul­lut, kout­si saat­toi käs­kyt­tää pe­laa­jat puo­lil­ta­öin ko­ti­jääl­le luis­te­le­maan edes­ta­kai­sin vii­vo­jen vä­liä.

Ny­kyi­sin kat­so­taan vi­de­oi­ta ja mie­ti­tään pe­laa­jien ja val­men­ta­jien kes­ken, mi­ten vir­heet vas­tai­suu­des­sa väl­te­tään ja mi­ten omaa pe­liä ke­hi­te­tään.

Val­men­ta­jal­le kai­ken on­nis­tu­mi­sen edel­ly­tyk­se­nä on us­kot­ta­vuus. Jos pe­laa­jat ei­vät us­ko val­men­ta­jan vaa­ti­maan pe­li­ta­paan tai hä­nen ky­kyyn­sä joh­taa jouk­ku­et­ta, on tur­ha unel­moi­da me­nes­tyk­ses­tä.

Neu­vos­to­jää­kie­kon suu­ruu­den luo­ja Ana­to­li Ta­ra­sov ker­toi kir­jas­saan, et­tä jos val­men­ta­ja te­kee sel­väs­ti enem­män oi­kei­ta kuin vää­riä va­lin­to­ja, pe­laa­jat luot­ta­vat hä­neen.

Lii­an ko­val­la ku­ril­la, käs­ky­tyk­sel­lä ja pe­laa­jat alis­ta­mal­la jouk­ku­een voi saa­da pe­laa­maan so­vi­tus­ti, mut­ta ei voit­ta­vas­ti. Voit­ta­mi­nen vaa­tii pe­laa­jil­ta roh­keut­ta haas­taa ja teh­dä yl­lät­tä­viä rat­kai­su­ja ko­van pai­neen al­la.

Tä­hän ei pe­lo­kas pys­ty.

Ai­ka sat­tu­vas­ti sa­not­tu puna-ar­mei­jan ma­ju­ril­ta kol­me vuo­si­kym­men­tä sit­ten.