AS­KO TAN­HU­AN­PÄÄ

Ta­voi­tam­me eu­ra­lai­sen en­sim­mäi­sen kau­den kan­sa­ne­dus­ta­ja Ee­va Kal­lin (kesk.) työ­pai­kal­taan edus­kun­nas­ta. Työ­päi­vät ovat ol­leet vii­me viik­koi­na kii­rei­si­nä ko­ro­na­pan­de­mi­an ta­kia, mikä muis­tut­taa Kal­lia hä­nen isän­sä Timo Kal­lin (kesk.) omal­la kan­sa­ne­dus­ta­jau­ral­laan (1991–2019) ko­ke­mis­ta krii­seis­tä.

– Olin vie­lä lap­si, kun isä jou­tui 1990-lu­vun alus­sa tuo­ree­na kan­sa­ne­dus­ta­ja­na kes­kel­le la­maa. Vuon­na 2008 käyn­nis­ty­neen fi­nans­sik­rii­sin sen si­jaan muis­tan it­se­kin hy­vin, sil­lä työs­ken­te­lin tuol­loin Eu­roo­pan ko­mis­si­os­sa ja myö­hem­min Suo­mes­sa pää­mi­nis­te­rin EU-neu­vo­nan­ta­ja­na. Ti­lan­ne oli tuol­loin­kin va­ka­va, mut­ta niin syil­tään kuin seu­rauk­sil­taan eri­lai­nen kuin tämä krii­si. Isän kans­sa teh­tiin tuol­loin myös yh­teis­työ­tä hä­nen toi­mies­sa edus­kun­ta­ryh­män pu­heen­joh­ta­ja­na, Ee­va Kal­li miet­tii.

Kal­li ko­ros­taa, et­tä isä ei ole hä­nel­le neu­vo­jaan ja nä­ke­myk­si­ään tu­put­ta­nut. Tar­vit­ta­es­sa Timo Kal­li on kui­ten­kin toi­mi­nut ai­na tyt­tä­ren­sä spar­ra­ri­na, on ky­sy­mys sit­ten mis­tä ta­han­sa.

– Tie­tyn­lais­ta vii­saut­ta ja ko­ke­mus­ta osoit­taa myös se tapa, jol­la hän on tätä krii­siä kans­sa­ni pui­nut. Hän on ko­ros­ta­nut sitä, et­tä kos­ka tä­män krii­sin luon­ne on eri­lai­nen kuin ai­em­pien krii­sien, ei ti­lan­net­ta pidä pei­la­ta vain edel­lis­ten krii­sien ja niis­sä käy­tet­ty­jen lääk­kei­den kaut­ta. Tiet­ty­jä lai­na­lai­suuk­sia krii­si­joh­ta­mi­seen ja yh­teis­kun­nan toi­min­taan toki pä­tee, mut­ta maa­il­ma on sil­ti mo­nes­sa suh­tees­sa eri nyt vuon­na 2020 kuin se oli 2008, saa­ti 1990-lu­vul­la. Sik­si tä­hän krii­siin, ja eten­kin sen jäl­kei­seen työ­hön, on ra­ken­net­ta­va juu­ri tä­hän ti­lan­tee­seen par­hai­ten pu­re­va stra­te­gia, Ee­va Kal­li tii­vis­tää.

– Konk­reet­ti­sin neu­vo, jon­ka isä on mi­nul­le an­ta­nut, on ke­ho­tus muis­taa le­vä­tä ja pi­tää omas­ta ja per­heen jak­sa­mi­ses­ta huol­ta. Sitä olen par­haa­ni mu­kaan yrit­tä­nyt nou­dat­taa, hän jat­kaa.

Timo Kallin mukaan kotitilan työt ovat parasta rentoutumista valtakunnallisten ongelmienkin keskellä.

SV arkisto / Kim Huovinlahti

Timo Kal­lin Sa­ta­kun­nan Viik­ko sai puo­les­taan kiin­ni ko­ti­ti­lal­taan Kiu­kai­sis­ta, mis­sä hän uu­ras­ti met­sä­töis­tä. Se on Kal­lin mu­kaan pa­ras­ta mah­dol­lis­ta ren­tou­tu­mis­ta val­ta­kun­nal­lis­ten on­gel­mien­kin kes­kel­lä. Tyt­tä­ren­sä ta­paan hän­kin ko­ros­taa vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä ko­et­tu­jen krii­sien eri­lai­suut­ta.

– Näin 1990-lu­vun alun la­man pit­käl­ti te­ol­li­suu­den kan­nal­ta, sil­lä olin tuol­loin sekä Rau­ma-Re­po­lan hal­lin­to­neu­vos­tos­sa et­tä Met­sä­lii­tos­sa. Se oli krii­si, jo­hon piti ha­kea rat­kai­sut fi­nans­si­po­li­tii­kan kaut­ta. Suo­men ta­lou­teen ei us­kot­tu ja Ii­ro Vii­na­sel­le (kok.) oli val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­ri­nä kova työ ha­kea niin us­kot­ta­vuut­ta kuin lai­naa­kin, Kal­li muis­taa.

– Vuon­na 2008 al­ka­nut fi­nans­sik­rii­si oli taas si­dok­sis­sa hy­vin vah­vas­ti kan­sain­vä­li­seen ta­lous­po­li­tiik­kaan. Jou­duin kat­so­maan edus­kun­nan pank­ki­val­tuus­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja­na mi­ten koko pank­ki­maa­il­ma ro­mah­ti. EKP jou­tui os­ta­maan val­ti­oi­den vel­ka­kir­jo­ja ja pu­do­tus oli ra­jua. Suo­mi pys­tyi kui­ten­kin muun län­ti­sen Eu­roo­pan mu­ka­na te­ke­mään eli­met, joi­den kaut­ta saa­tiin taas va­kaut­ta ja us­kot­ta­vuut­ta. Sil­loin mark­ki­nat oli­vat kui­ten­kin ole­mas­sa ja yri­tyk­set hen­gis­sä, hän muis­tut­taa.

– Nyt ti­lan­ne on si­kä­li toi­nen, et­tä yri­tys­ten lik­vi­di­teet­ti on heik­ko ja niin yri­tyk­set it­se kuin nii­den kaut­ta työ­pai­kat­kin ovat uhat­tui­na, ver­taa Kal­li.

Timo Kal­li sa­noo, et­tä ko­ro­na­vi­ruk­sen ai­heut­ta­mas­ta­kin krii­sis­tä on sel­vit­tä­vä.

– Hal­li­tus on teh­nyt ko­via toi­mia, jot­ta kan­sa­kun­ta pe­las­tui­si. Ra­joi­tuk­set ovat ai­noa mah­dol­li­suus, vaik­ka ne är­syt­tä­vät­kin. Val­mis­te­lu on ol­lut hy­vää ja ko­ke­mat­to­mat mi­nis­te­rit ovat ai­van oi­kein luot­ta­neet asi­an­tun­ti­joi­den osaa­mi­seen koko ajan kui­ten­kin pe­rus­tus­lain tuo­mat ra­joi­tuk­set muis­ta­en, Kal­li ko­ros­taa.

Ee­va Kal­li on isän­sä kans­sa yh­tä miel­tä sii­tä, et­tä hal­li­tus on teh­nyt epä­to­del­li­ses­sa ti­lan­tees­sa oi­kei­ta asi­oi­ta, vaik­ka­kin ne ovat tun­tu­neet kan­sa­lai­sis­ta ras­kail­ta­kin.

– Poik­keuk­sel­li­sen jä­re­ät ra­joi­tus­toi­met ja fyy­si­sen etäi­syy­den ot­ta­mi­seen oh­jaa­vat pää­tök­set ovat ol­leet tar­peel­li­sia ja pi­dän tär­ke­ä­nä, et­tä ne on saa­tu teh­dyk­si. Sii­tä­kin huo­li­mat­ta, et­tä ra­joi­tus­toi­mien si­vu­vai­ku­tuk­set ovat vah­vat, eri­tyi­ses­ti yri­tys­ten ja per­hei­den ar­jen nä­kö­kul­mas­ta.

– Olen tyy­ty­väi­nen myös yrit­tä­jil­le ja yri­tyk­sil­le suun­nat­tui­hin tu­ki­pa­ket­tei­hin ja pää­tök­siin, jot­ka pyr­ki­vät ra­ken­ta­maan sil­taa tä­hän syn­kän vir­ran yli, Ee­va Kal­li nä­kee.