Sähkön riittävyyttä suurempi ongelma on kantaverkon rajallinen kapasiteetti
Fingridin yksikönjohtaja Petri Parviainen sanoo, että kantaverkon lisärakentaminen on pitkä prosessi lupamenettelyineen ja voi hidastaa datakeskusten käynnistymistä.
Pauli Uusi-Kilponen
Satakuntaan on suunnitteilla kahdeksan datakeskusta, joiden sähköntarve kasvaa asteittain sen mukaan, kun investointeja laajennetaan. Merikarvian Vatajankoski (1,5 megawattia) on jo toiminnassa.
Lopullista määrää sähkön tarpeesta Satakunnassa ei vielä tiedetä, mutta puhutaan jopa yli tuhannesta megawatista, joka on enemmän kuin Olkiluodon kakkosyksikkö tuottaa.
– Olen ollut yli 30 vuotta näissä tehtävissä, mutta koskaan en ole kokenut vastaavaa sähkön kysynnän kasvua, ja sen myötä kantaverkon vahvistamistarpeita, sanoo Fingridin yksikönjohtaja Petri Parviainen, jonka vastuulla kantaverkot ovat.
Hänen mukaansa Fingrid on saanut liityntäkyselyitä 50 000 megawatin edestä, mikä on kolme kertaa enemmän kuin nykyinen huippukulutus 15 000 megawattia. Kun kysyntä on näin kovaa, uusien yli 10 megawatin suujänniteasiakkaiden, kuten juuri datakeskusten, liittyminen on estetty useilla Etelä-Suomen alueilla vuoden 2027 alkuun asti. Rajoitukset koskevat muun muassa osia Pirkanmaasta, Kanta-Hämeestä ja Varsinais-Suomesta.
Satakunnan tilanne on edellä mainittua parempi. Fortumin Jyrki Holappa totesi muun muassa, että Raumalle on saatavissa vahvat sähköverkkoyhteydet.
Parviaisen mukaan Olkiluodon ydinvoimayksiköt ja raskas teollisuus ovat vaikuttaneet vahvojen verkkojen rakentamiseen Raumalle ja lähiympäristöön. Lakarin alue onkin pisimmällä suunnitteluista hankkeista.
Satakunnassa tuotetaan tällä hetkellä enemmän sähköä kuin kulutetaan. Julkisuudessa on mainittu 400 kilovoltin voimalalinjan toteutumisaikatauluksi 7–8 vuotta.
Miksi prosessi kestää näin pitkään?
– Itse linjan rakentaminen ottaa ajasta ehkä kolmanneksen ja muu selvitystyö kaksi kolmannesta, sanoo Parviainen ja selvittää:
– Pitää tehdä ympäristövaikutusten arviointi (YVA), järjestää asianmukaiset kuulemiset, saada maa-alueista käyttöluvat ja sopia korvauksista. Oman lukunsa muodostavat sitten mahdolliset valitusprosessit.
Kaksi talvea tarvitaan itse verkkojen rakentamiseen. Talviaikana maa on kantava, jolloin työkoneet pääsevät maastoon.
Parviainen sanoo suoraan, että prosessi on kohtuuttoman pitkä ja lisää samaan hengenvetoon, että toki oikeusvaltiossa pitää toimia näin.
Arvosteltavaakin löytyy.
– On käsittämätöntä on, että yksi henkilö vastasi vuosikausia työ- ja elinkeinoministeriössä luvista. Tästä valitettiin vuosikausia ja pyydettiin lisäresursseja. Pahimmillaan pöydällä oli kahden vuoden pino käsittelemättömiä lupia eli miljardien investoinnit. Onneksi resursseja on nyt lisätty, mutta suman purkaminen ottaa aikansa, harmittelee Parviainen.
Etelä-Suomessa sähköstä käytetään kaikkiaan 60 prosenttia. Länsirannikolla ja pohjoisessa sähköstä tuotetaan kuitenkin yli puolet. Muun muassa siksi 400 kilovoltin kantaverkkoa pitää rakentaa lisää. Yhden linjan rakentaminen maksaa puoli miljardia.
Tällä hetkellä näitä verkkoja on viisi ja kuusi pitäisi rakentaa lisää seitsemässä vuodessa. Rahassa investointi tekee 5,2 miljardia euroa.
– Kun etelään tulee yksi 1 000 megawattia kuluttava datakeskus lisää, tarvitaan yksi tällainen verkko sähkön siirtoon, laskee Parviainen.
Kun kulutuksen kasvu on näin hurjaa, miten turvata sähkön saanti kohtuulliseen hintaan. Parviainen ei ole saatavuudesta huolissaan. Hän uskoo markkinoiden hoitavan tilanteen.
– Kun sähköstä alkaa olla pulaa, niin hinta nousee ja silloin kannattaa rakentaa lisää. Monissa maissa on jo käytössä laki, joka edellyttää suurilta sähkön käyttäjiltä sopimusta sähkön lisätuotannosta, ennen kuin investointeja tehdään.
Kun yhä suurempi osuus sähköstä tuotetaan tuulivoimalla, merkitsee se tuotantomäärien huomattavaa vaihtelua. Datakeskukset taas tarvitsevat sähköä tasaisesti.
– Säätövoimana voidaan käyttää vaikkapa Wärtsilän suunnittelemia moottoreita, jotka olivat 70-luvulla laivojen voimanlähteenä. Nyt nämä moottorit voivat käyttää raskaan polttoöljyn sijaan muun muassa vetyä ja ammoniakkia, Parvainen kertoo.
Akkujen ongelmaksi hän sanoo niiden nopean purkautumisen.
Länsirannikolta kulkee myös merikaapeli Ruotsiin, ja sieltä voidaan ostaa sähköä muun muassa Forsmarkin ydinvoimalasta.
Suurimmat hankkeet Satakunnassa
– Rauman Lakarin datakeskus (sähkön kulutus satoja megawatteja, tarkkaa tehoa ei ilmoitettu).
– Huittinen (Greensky Energy): 250 MW (100 MW + laajennus 150 MW).
– Pori (Polarnode): 150 MW.
– Kokemäki (Bitzero): 100–200 MW. Vaikuttaa läheiseen kulttuurimaisemaan uuden voimalinjan myötä.
– Eurajoki (Valorem): 60 MW (+ useita satoja MW laajennus).
– Harjavalta (Fortum): Tarkkaa tehoa ei ilmoitettu, sähkönsaanti varmistettu suunnitelmilla.
– Eura (SRV): 30–40 MW.
– Pori (toinen hanke): Tarkkaa tehoa ei ilmoitettu.
– Merikarvia (Vatajankoski): 1,5 MW (toiminnassa oleva).

