Maa­rit Kaut­to

Sa­ta­kun­nan Mat­kai­lu­y­rit­tä­jät ry:n pu­heen­joh­ta­ja ja lai­vu­ri Timo Wal­lin on pää­o­sin tyy­ty­väi­nen Po­rin Ete­lä­ran­nan uu­dis­tuk­seen. Ve­si­bus­si Char­lot­taa luot­saa­va ja Re­po­saa­res­sa Ma­ri­na Me­ri­lok­kia yl­lä­pi­tä­vä Wal­lin on pi­sim­pään Ete­lä­ran­nas­sa toi­mi­nut yrit­tä­jä ja on seu­ran­nut Jo­ki­kes­kus-hank­keen ete­ne­mis­tä alus­ta al­ka­en.

– Hie­no sii­tä tuli, vaik­ka kau­an se kes­ti. Po­rin kau­pun­gin päät­tä­jät to­te­si­vat jo vuon­na 1985, et­tä Ete­lä­ran­taa on ke­hi­tet­tä­vä. Jo­ki­kes­kus-han­ke al­koi 2010, eli sii­tä­kin on jo 14 vuot­ta. Olen­kin nau­res­kel­lut, et­tä se vii­ne­ri­mää­rä, min­kä olen Ete­lä­ran­nan ke­hit­tä­mis­pa­la­ve­reis­sa syö­nyt, nä­kyy kyl­lä vyö­tä­röl­lä, Wal­lin hy­myi­lee ja jat­kaa:

– Täy­tyy myös muis­taa, et­tä ran­ta on val­mis vas­ta Taa­vi-sil­lal­le saak­ka. Vie­lä on siis uu­dis­tet­ta­vaa jäl­jel­lä, jo­ten toi­vot­ta­vas­ti han­ke vie­dään lop­puun as­ti.

Wal­lin ke­huu Ete­lä­ran­nan uu­sia ta­san­tei­ta ja viih­tyi­sää ylei­sil­met­tä.

– Alue an­taa nyt yrit­tä­jil­le hy­vät puit­teet ke­hit­tää toi­min­taan­sa ja hou­ku­tel­la vä­keä. Pit­kään val­lin­nut Ete­lä­ran­nan ala­ku­lo vai­kut­ti yrit­tä­jiin­kin niin, et­tä ei ol­lut in­toa toi­min­to­jen ke­hit­tä­mi­seen. Nyt us­kon, et­tä vä­keä al­kaa liik­kua, vaik­ka ai­kan­sa se ot­taa. Odo­tan, et­tä pa­ris­sa vuo­des­sa Ete­lä­ran­nas­ta on ke­hit­ty­nyt ai­to kau­pun­ki­lais­ten ja mat­kai­li­joi­den olo­huo­ne, Wal­lin miet­tii.

Wal­li­nin Char­lot­ta-ve­si­bus­si te­kee jo­ki­ris­tei­ly­jä Ete­lä­ran­nas­ta Re­po­saa­reen ja Ul­vi­laan. Char­lo­tan lai­tu­ril­le on tu­los­sa uu­dis­tuk­sia en­si ke­sä­nä.

– En aloit­ta­nut lai­tu­ri­a­lu­een ra­ken­ta­mis­ta vie­lä, kos­ka en ol­lut var­ma Jo­ki­kes­kus-hank­keen val­mis­tu­mi­ses­ta. En­si ke­säk­si lai­te­taan pai­kat sil­tä osin kun­toon.

Kuva postikortista, jossa näkyy Porin jokisatamaa 1800-luvun lopulla. Edessä Saga-laiva, isoin alus, matkustajalaiva Fredrik Wilhelm valmistui Porin laivaveistämöllä 1893.

Museoviraston Finna-hakupalvelu.

Yk­si asia Timo Wal­li­nia Ete­lä­ran­nan uu­dis­tuk­ses­sa jäi kis­mit­tä­mään. Ni­mit­täin se, et­tä ran­nan his­to­ri­aa mer­kit­tä­vä­nä kaup­pa­sa­ta­ma­na ei ole tuo­tu esil­le mil­lään ta­val­la.

Po­rin en­sim­mäi­nen sa­ta­ma syn­tyi ny­kyi­sen ete­lä­ran­nan koh­dal­le heti kau­pun­gin pe­rus­ta­mi­sen yh­tey­des­sä 1500-lu­vul­la. Sil­loin kau­pun­ki si­jait­si vie­lä ai­van joen suus­sa ja sen edus­tal­la lai­neh­ti meri. 1500-lu­vul­ta läh­tien Po­rin por­va­rit pur­jeh­ti­vat sään­nöl­li­ses­ti krei­ja­reil­laan Tuk­hol­maan ja Itä­me­ren ete­lä­o­san han­sa­kau­pun­kei­hin. Po­rin kaup­pa­lai­vas­toon kuu­lui 1600-lu­vun alus­sa pa­ri­sen­kym­men­tä alus­ta. Osa sa­ta­man toi­min­taa oli myös ny­kyi­sen Lin­nan­sil­lan koh­dal­la vuo­des­ta 1572 ai­na 1900-lu­vun al­kuun saak­ka toi­mi­nut Po­rin lai­va­veis­tä­mö.

– Kaup­pa­lai­vat ovat läh­te­neet suu­rin piir­tein sil­tä koh­dal­ta, mis­tä Char­lot­ta ny­ky­ään läh­tee ris­tei­lyil­le. Olen mon­ta ker­taa eh­dot­ta­nut neu­vot­te­luis­sa, et­tä ran­nan his­to­ri­aa pi­täi­si tuo­da esil­le. Täl­lä het­kel­lä ei näy ank­ku­rei­ta, lai­van­keu­laa, mas­to­ja ... ei mi­tään. Ran­nan his­to­ri­as­ta voi­tai­siin myös ker­toa näyt­tä­vil­lä opas­te­tau­luil­la. En ole saa­nut kau­pun­gin ta­hol­ta lain­kaan vas­ta­kai­kua esi­tyk­sil­le­ni, Timo Wal­lin ih­met­te­lee ja jat­kaa:

– Nyt Ete­lä­ran­ta on su­lau­tet­tu kau­pun­ki-inf­raan, ei­kä ku­kaan enää muis­ta, min­kä­lai­nen mer­kit­tä­vä men­nei­syys alu­eel­la on ol­lut.

Wal­li­nil­la on poh­jaa ar­vi­oi­da Po­rin jo­ki­ran­nan ti­lan­net­ta, sil­lä hä­nel­lä on ol­lut en­ti­ses­tä Neu­vos­to­lii­ton ajan su­kel­lus­ve­nees­tä re­mon­toi­tu tu­ris­ti­näh­tä­vyys ja yri­tys­toi­min­taa pe­rä­ti vii­des­sä­tois­ta eri kau­pun­gis­sa Itä­me­ren ran­noil­la, muun mu­as­sa Rau­mal­la, Vaa­sas­sa ja Tuk­hol­mas­sa. Li­säk­si hän te­kee mat­kai­lu­kon­sul­toin­te­ja ja oli ai­koi­naan vai­kut­ta­mas­sa esi­mer­kik­si Lu­vi­al­la pe­rin­ne­lai­va Iha­nan ta­ri­nan al­ka­mi­seen.

– Olen näh­nyt sa­ta­mien ja mat­kai­lu­toi­min­nan ke­hit­tä­mis­tä mo­nel­ta kan­til­ta, myös teh­ty­jä vir­hei­tä. Po­rin Ete­lä­ran­nan osal­ta en ole mi­tään isom­pia vir­hei­tä ha­vain­nut. Alu­een his­to­ri­an esil­le tuo­mi­nen ei ole vie­lä­kään myö­häis­tä.

Wal­li­nil­la on sa­nan­sa sa­not­ta­va­na myös Ko­ke­mä­en­jo­en vir­kis­tys­käy­tös­tä ja ve­nei­ly­rei­teis­tä. Vii­mek­si ke­vääl­lä vesi oli Pih­la­van­lah­del­la niin ma­ta­lal­la, et­tä kau­pun­gin piti va­roit­taa ve­nei­li­jöi­tä ve­ne­väy­lien vaa­ral­li­suu­des­ta.

– Jo­ki­suis­ton ruop­paus­tar­ve on ol­lut tie­dos­sa 35 vuot­ta, esi­suun­ni­tel­mia on teh­ty ja jäl­leen muu­ta­ma vuo­si suun­ni­tel­laan. Jo­kai­sen esi­sel­vi­tyk­sen ja tut­ki­muk­sen lop­pu­tu­le­ma on ol­lut, et­tä jo­ki­suis­to pi­tää ruo­pa­ta. Va­li­tet­ta­vas­ti odot­te­lu­ai­ka­na poh­jois­mai­den laa­jin jo­ki­suis­to on muut­tu­nut ja muut­tu­mas­sa lin­tu­pa­ra­tii­sis­ta ta­val­li­sek­si ve­si­jät­tö­maak­si ja ve­ne­väy­lät ovat me­nos­sa um­peen, Wal­lin la­taa.

– It­se asi­as­sa ki­peim­min ruop­paus­ta vaa­ti­va koh­ta Pih­la­van­lah­del­la on vain noin sa­dan met­rin pi­tui­nen, ei­kä sel­lai­sen ruop­paa­mi­seen kulu viik­koa, kah­ta kau­em­paa.

Wal­lin ta­paa Ma­ri­na Me­ri­lo­kis­sa pal­jon vie­ras­ve­nei­li­jöi­tä, jot­ka kaik­ki ih­met­te­le­vät Ko­ke­mä­en­jo­en ve­ne­väy­lien sur­ke­aa kun­toa.

– Mis­sään muu­al­la ei ve­ne­väy­lien ruop­paus­ta jah­ka­ta ja vas­tus­te­ta sa­mal­la tar­mol­la kuin Po­ris­sa. Yleen­sä nämä vas­tus­ta­jat ei­vät edes ve­nei­le.

– Po­ris­sa on noin 1 500 ve­ne­paik­kaa ja kaik­ki ovat va­rat­tu­ja. Li­säk­si meil­lä on noin 1 500 mök­kiä, joil­la kai­kil­la on oma ve­ne­paik­ka mö­kin ran­nas­sa. Eli ve­ne­har­ras­ta­jia ja ve­nei­lys­tä naut­ti­via on ai­na­kin 3 000–5 000 hen­ki­löä.

– Nyt, kun meil­lä on upea jo­ki­sa­ta­ma Ete­lä­ran­nas­sa, oli­si hie­noa, et­tä väy­lät oli­si­vat kun­nos­sa ja nii­tä pit­kin pää­si­si ve­nei­le­mään ja käy­mään kes­kus­tas­sa­kin.