Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Hiirekorvil… toukokuu 5. 2024
Hyväne aika, ollaa alkamas jo toukokuu toist viikkoo, joka päättyy ÄITEIPÄIVÄÄ, mut stää enne o jo viikkopyhä HELATORSTAI, joka sit samal o Eurooppa-päiväki, niät kyl juhlimist piisaa, ninko muutenki tälläi kevvääl pruukaa. Kaikki tullee samal kerttaa, mone sorttiset kemut ja kevvää kohinat muutenki. Orvokkei määki jo istuti, ko ne tua nii kevvää tuntuu ja sit sinnittellee, vaik tuliski yäpakkast ninko o luvattu. Havut erillaisis ruukuis, parois ja looris näyttää ny nii kulahtanneilt talve jälkee, et osa jo silputtiiki ton puskai juuril, mut osa jäi viä alkaval viikollekki. Pakkaa tua jaksamine olemaa hiukka kortil, ninko enne sanottii. Mikkää ei silti noit kevvää trekolihommii juurka voit, ko aurinko koht kevvääl antaa uut voimaa, niät oikee tuntuu luis ja ytimis ja varsinki hyvä miäle pihal hääräämisest tuntuu saava. Tarttee vaa tuntee ittes ja häärät voimais mukkaa sillai et välistäi flättää ittes keinuu istuu ja nauttii aikaasaannoksistas, ko kuka se kissa hännä nostaa, mukko kissa itte.
Kissast puhhee olle yhten aamun lenkil oltii lährös ja tos rantatiäl nähtii ketu kömpivä rannas äyrääst yllöös ja jottai sil oli suus. Taisi kraapat fölliis rannas vistaileva telkä, ko toisel siin jojel oli kamala hätä. Niit o telkkii siin ollu usseempiki ja jottai sankkinaaki päivittäi. Kettu oli tosi kesy ja tuli viä takas toisenki kerra huuliis klivate, meinas vissii et oliki hyvä mesta. Hauskaa oli nähr semmoneki et joutsen johti melkost hanhiauraa ja iha sulas sovus ja hiljakselles mentii. Muute auroi o kyl menny melkosesti, ninko tänäaamunakki ja satoi lintui samal kerttaa. Kovasti monel plassil o jo kirjosiappoki tullu, muttei viä meil ja stää kovasti varrotaa.
Jaa ni, luji eile siit savolaisflikast, joka väitöskirjas oli värkänny täält SAMKIS tehry tutkimukses mukkaa meist vanhuksist tai meihi liittye ny kumminki ja tosi viktisest aiheest sanosko et olemattomist terveystarkastuksist. Häne sanojes mukkaa ikäihmiset sinnittellee koton vail terveystarkastuksii. Erellee siin Elo Miko haastattelema tutkija viisaasti totes et mm. riskei ennalt ehkäsy o vähäst ja paremminki vaa sammutettaa tulipaloi eli sillai hoiretaa jo puhjenneit sairauksii. Niimpä!! Ollaanki ihmetelty muute, ko meit yli kahreksakymppisii ei ol missää vaihees tutkittu, mut o meit nuarempii tuttui, jokka o päässy tai käsketty tutkimuksii, muttei ne ol tiänny et kui? Ny seki asja klaaraantu. Sääkeristi ovat olleet tutkimukses fölis. Onnittelut väitöskirjast!
Tämmöst ny täl kerttaa ja sit ensviikol iha uuret funteeraamiset taas miäles, ko sillo sit tiäretää millai euroviisuis käy ja jourutaako kokkee myätähäppeet? Hiirekorvai avvetes oikee onnellist ja mukavaa ÄITEIPÄIVÄÄ kaikil lukijoil…
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos