Juu hel­lun­tai­aa­mun tätä kna­put­te­le, aa­mu­lenk­ki teh­tyn ja aa­mu­puu­ro­ki pop­sit­tun. Aa­mu­kaf­fee koht he­rä­tes kuu­luu as­jaa ja nin­ko nii us­sei olen­ki to­ren­nu et mul viä vir­kum­pi miäs se ain värk­kää ree­raa, niät saa vin­tis he­rät joka aa­mu hyv­vää kaf­fee haj­juu. Hel­lun­tai­aa­muu he­rä­tes tun­tu hi­a­nolt, ko ker­ran­ki hel­lun­tai o hel­tei­ne ja kaik­kei van­hai sa­non­tais mu­ka­ne. Kat­to­taas muu­te mitä Vil­ku­na hel­lun­taist san­noo? No hel­lun­taip­ränt­tii o mont plar­rii, niät ot ny siit sit. Jot­tai ny kum­min­ki, ko sa­no­taa et mim­mo­ne sää o lav­van­tain en­ne hel­lun­tait, ni sem­mo­ne koko suvi. Pa­rem­paa ei sit vis­sii eres ol vois, ko ei­le oli pa­ras mah­rol­li­ne ke­sä­ke­li. Jos olis­ki sa­ta­nu, ni­sit olis määr­kää pii­san­nu joka pyhä mit­tu­maa­rii as­tik­ka. Siit sat­teest ol­laa kyl hiuk­ka eri­mi­ält­ki. Ei ny tart­te stää fun­tee­rat, kon­nei ker­ra sa­ta­nu ei­le ei­kä ol sa­ret eres ti­a­ros­ka. No sit sem­mo­ne­ki et, ”hel­lun­tai hem­peim­mil­lää ja paar­mat par­haim­mil­laa”. No paar­moi ei ol viä ol­lu, mut hyt­ty­set jo mi­ä­hel teki kiu­saa. Lav­van­tai­sau­na kans en­ne hel­lun­tait o vik­ti­ne, ko sil­lo voi uu­sast jo free­si vih­ra. Meil kyl tu­a­tii vast muu­ta­ma koi­vuok­sa sau­naa ei­le ja tart­tee kyl san­noo et­tei oi­kees­tas viä stää hyv­vää haj­juuu niist eres tul­lu. Lem­me­ki pi­täs Vil­ku­na muk­kaa hel­lun­tain leis­kuu, ko sil­lo o suvi her­kim­mil­läs. Täl­läi yli kuus­kym­ment vuat sama pöy­rä vi­ä­res sam­maa mi­äst vas­ta­päät is­tu­neen ei se lem­pi en­nää nii leis­ku, mut hy­vält tun­tuu erel­lee ja voi kai to­ret et täl­läi tur­va o kel­kas.

Kyl ol­laa saa­tu ny tou­ko­kuus to­rel naut­tii läm­py­mist oloist ja hiuk­ka jat­koo o kyl vii­leem­pää lu­vas, mut pu­a­les­vä­lis viik­koo sit taas pi­täs au­rin­ko plo­sot­taa. Kas­vi­maa­ki o jo möy­hit­ty ja kurk­ku­sän­ki o läm­pee­mäs. Löö­kit o maas, nin­ko ol­lak­ki pit­tää ko ker­ra So­fia päi­vä­ki jo meni, joka o ina sem­mo­ne os­viit­ta is­tut­ta­mi­sel, mut muu­te ei pi­täs mil­lää viä ol se suu­rem­pi kii­ru, ko vast ke­sä­kuu al­kuu pi­re­tää as­jal­li­sen aj­jaa­koh­tan. Sil­lo vast hau­roil­lek­ki su­vi­nun­nut tur­val­li­ses­ti is­tu­tet­taa. Kyl al­ka­val vii­kol tai­taa sil­ti jo ru­a­ho­leik­ku­rik­ki su­rist, ko ai­na­ki voi­nun­nut näyt­tää reh­vak­kaas­ti jo ot­ta­nee val­taa. Lai­tu­rei­tak­ki o tääl meil­läp­päi jo täl­lät­ty plas­seil­les, nin­ko muu­te meil­lä­ki, mut ui­mas e ol viä ol­lu, ko miäs o pit­kit­tä­ny ui­ma­tik­kait­te täl­lää­mist et vesi hiuk­ka läm­peis van­hoil ih­mi­sil. Niim­pä!

Kui tän­nää fla­kut su­vi­tuu­les flei­jaa kys­syy moni? No tän­nää o Hel­lun­tai li­säks Kaa­tu­neit­te muis­to­päi­vä. Mikä se för­nää­mi­sem­pää kun­ni­oi­tust, ko nos­taa si­ni­val­ko­ne Su­a­me lip­pu sal­koo ja an­taa tuu­le viu­ka lipu li­a­hu­es täy­sil tuar mi­ä­lee men­neet aj­jaat ja se kui hyvi meil tääl o sen­tää as­jat…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos