Po­rin Itä­tuu­len kou­lus­sa 4. luo­kan luo­ka­no­pet­ta­ja­na sekä va­ra­reh­to­ri­na työs­ken­te­le­vä Eli­na Jär­ve­lä ym­mär­tää, mis­tä las­ten lu­ku­tai­toon liit­ty­vä huo­li kum­pu­aa. Sa­mal­la hän pai­not­taa, et­tä asi­al­le on kui­ten­kin pal­jon teh­tä­vis­sä.

Jär­ve­lä ar­ve­lee, et­tä lu­ku­tai­don tu­ke­mi­ses­sa on kou­lu­koh­tai­sia ero­ja. Itä­tuu­len kou­lus­sa vuo­den tee­ma on Lu­ke­va kou­lu. Lu­ke­mis­ta py­ri­tään ujut­ta­maan kou­lu­päi­vän ai­ka­na eri op­pi­ai­nei­den jouk­koon.

Li­säk­si kou­lu jär­jes­tään muun mu­as­sa lu­ku­välk­kiä. Lu­ku­välk­kä on 30 mi­nuu­tin mit­tai­nen pit­kä vä­li­tun­ti, jon­ka ai­ka­na op­pi­las voi tul­la lu­ke­maan va­lit­se­maan­sa kir­jaa tiet­tyyn luok­ka­huo­nee­seen. Jär­ve­län mu­kaan lu­ku­väl­käl­lä on val­ta­va suo­sio, ja osa­not­ta­jia käy pie­nem­mis­tä lap­sis­ta ylä­kou­lu­lai­siin. Ja kän­ny­kät py­sy­vät pois­sa.

Kou­lus­sa har­joi­tel­laan myös ää­neen lu­ke­mis­ta ja ta­ri­noi­den kuun­te­le­mis­ta. Esi­mer­kik­si Jär­ve­län luo­kal­la on 4 hen­gen lu­ku­pii­re­jä, jois­sa lap­set lu­ke­vat toi­sil­leen vuo­ron­pe­rään sa­maa kir­jaa. 4.luok­ka­lai­set lu­ke­vat su­ju­vas­ti jo kun­non ro­maa­ne­ja, ku­ten Har­ry Pot­te­rei­ta. Hep­pa­kir­jat­kin ovat suo­sit­tu­ja, ja jän­ni­tys­ta­ri­nat.

Jär­ve­län mu­kaan lu­ke­mi­sen op­pi­mi­ses­sa mer­ki­tyk­sel­lis­tä on sään­nöl­li­syys, jol­loin lu­ke­mi­ses­ta syn­tyy tois­tu­va tapa. Lu­ke­mis­ta oli­si hyvä ta­pah­tua pit­kin viik­koa.

– Sel­lai­nen ei rii­tä, et­tä ker­ran kuus­sa lu­e­taan tun­ti. Lu­ke­mi­ses­ta pi­täi­si saa­da use­as­ti ta­pah­tu­va toi­min­ta­mal­li. Ja mie­luum­min pie­nis­sä eris­sä, et­tä mie­len­kiin­to säi­lyy.

Jär­ve­län luok­ka aloit­taa täl­lä het­kel­lä aa­mun­sa kuun­te­le­mal­la opet­ta­jan lu­ke­maa tont­tu­kir­jaa, jou­lu­na­lu­sai­kaa kun ele­tään.

– Ai­kui­set pys­ty­vät pal­jon tu­ke­maan sitä, et­tä lu­ke­mi­ses­ta tu­lee tapa! Tot­ta kai sii­nä on iso mer­ki­tys myös ko­deil­la. Jos lap­sel­le on lu­et­tu pie­ne­nä, se vai­kut­taa kai­ken­lai­seen op­pi­mi­seen.

Tois­to­jen kan­nal­ta il­ta­sa­tu­jen­kin lu­ke­mi­nen lap­sel­le on oi­kein hyvä tapa. Pu­hu­mat­ta­kaan sii­tä, et­tä lap­si naut­tii yh­tei­ses­tä lu­ku­het­kes­tä ai­kui­sen kans­sa.

Jär­ve­lä to­te­aa, et­tä lu­ku­tai­toa täy­tyy tu­kea al­ku­luo­kil­ta as­ti, ja koh­den­taa sii­hen riit­tä­väs­ti re­surs­se­ja. Lu­ke­mi­sen juur­rut­ta­mi­ses­sa ta­vak­si pe­rus­kou­lu on tär­ke­ää ai­kaa.

– Lu­ke­mi­nen ke­hit­tää mie­li­ku­vi­tus­ta, vä­hen­tää stres­siä, li­sää luo­vuut­ta ja ky­kyä jä­sen­tää asi­oi­ta, aut­taa kes­kit­ty­mään, on yleis­si­vis­tä­vää sekä tu­kee lap­sen kir­joi­tus­tai­toa, Jär­ve­lä lu­et­te­lee lu­ke­mi­sen hyö­ty­jä.

Oman luok­kan­sa lu­ke­mi­nen on Jär­ve­län mu­kaan hy­väl­lä mal­lil­la. Ei­kä las­ten kiin­nos­tus kir­joi­hin ole ka­don­nut min­ne­kään, vaik­ka ele­tään äly­lait­tei­den kes­kel­lä.

Hän poh­tii, et­tä äly­lait­teet vie­vät lap­sen ai­kaa, jos nii­den an­ne­taan vie­dä. Sii­tä huo­li­mat­ta hän us­koo, et­tä äly­lait­tei­den ja lu­ke­mi­sen so­pui­sa rin­nak­kai­se­lo on mah­dol­li­nen.

– Kyl­lä var­mas­ti lap­sen äly­lait­tei­den käyt­töä kan­nat­taa ra­joit­taa. Mut­ta ei­vät ne ku­moa toi­si­aan. On­han meil­lä esi­mer­kik­si ää­ni­kir­jo­ja­kin ny­ky­ään.

Toi­mit­ta­ja: Pau­lii­na Vil­pak­ka