Oodi perunalle
Ennallistaminen on päivän sana. Eduskunnassa käydään keskustelua Euroopan komission esityksestä, jonka mukaan ainakin viidesosa EU:n maa- ja merialueista ennallistettaisiin vuoteen 2030 mennessä. Suomessa pitäisi esimerkiksi turvemaat luonnontilaistaa muistuttamaan 1950-lukua.
Siitäpä sain kipinän ennallistaa ruokapuoltani lisäämällä ainakin sen viidesosan perunan syömistä. Aivan 50-luvun malliin en mene, vaikka muistankin elävästi sen ajan ruokailut kotini pirtin pitkän pöydän ääressä, jossa syöjiä saattoi olla toista kymmentä. Sunnuntaiaamuisin tehtäväni oli hakea kellarista ämpärillinen perunoita, pestä niitä vähän ja kuoria kaikki. Perunat keitettiin suuressa mustassa padassa, minkä jälkeen isän tehtävänä oli survoa ne muusiksi. Äiti sanoi, että sen vuoksi pottuvoi syödään sunnuntaina, kun isä isona miehenä jaksaa survoa perunat.
Pottuvoi pantiin lautasille, vielä mahtava voisilmä, ja ruoka oli valmis. Tämän sunnuntaiaterian kruunasi jokaisen lautasen vieressä oleva viilikippo, josta otettiin samalla lusikalla vuoroin muusin kanssa.
Lukioaikani osui myös ennallistamisvuosikymmenelle, jolloin asuin kämppikseni Maj-Lian kanssa omakotitalon yläkerrassa olevassa huoneessa. Siellä oli keittolevy, jonka päällä tein joka päivä meille maittavan aterian. Keitin perunoita ja tein ruskean kastikkeen, jota varten olimme ostaneet margariinipaketin ja vehnäjauhopussin, lautanen täyteen, ja hyvää oli. Maj-Lia tiskasi.
Ennallistamiseni sai vähän surkean alun, kun ostin vihreän pussin perunoita, jotka olivatkin kaikki vihreitä. Peruna vihreät osat ja vihertyneet perunat ovat myrkyllisiä, sen muistan jo sieltä 50-luvulta. Valitin keskusliikkeeseen ja sain postissa viiden euron lahjakortin, jolla teen uuden ostoyrityksen.
Perunalla siis olen kasvanut. Se onkin mainio ruoka-aines sisältäen suuret määrät hivenaineita ja kaikki vitamiinit lukuunottamatta B 12:ta ja D-vitamiinia. Meidän hyvät perunamme hakkaavat mennen tullen niin pastat, riisit kuin maissitkin. Ja miten helppoa on vaikka keittää perunat, varsinkin kun nyt niitä saa myös valmiiksi pestyinä. Perunalastut ja ranskalaiset ovat menettäneet valmistuksessaan aika paljon, mutta kyllä niistäkin pottua löytyy.
Kirsti Jääskeläinen