Sa­ta­kun­nan Vii­kos­sa on ju­han­nus­vii­kol­la pää­kir­joi­tuk­sen si­jaan jul­kais­tu ju­han­nuk­seen liit­ty­vä runo. Ju­han­nus sym­bo­li­soi mo­nin ta­voin suo­ma­lai­suut­ta. Ru­not ovat ne­kin suo­ma­lai­sil­le tär­kei­tä. Niil­lä on ol­lut paik­kan­sa kan­sal­li­ses­sa he­rää­mi­ses­sä ja suo­ma­lai­suut­ta vaa­lit­ta­es­sa. Ke­sä­kuun lo­pul­la on ajan­koh­dal­li­ses­ti ol­lut mer­kit­tä­viä vai­ku­tuk­sia Suo­mel­le.

Ke­sä­kuun lo­pul­la on ta­pah­tu­nut pal­jon. Vuon­na 1914 am­mut­tiin Sa­ra­je­von lau­kauk­set. Sen seu­rauk­se­na al­koi en­sim­mäi­nen maa­il­man­so­ta, mikä mah­dol­lis­ti Suo­men it­se­näis­ty­mi­sen. Vuon­na 1944 Neu­vos­to­liit­to hyök­kä­si mas­sii­vi­ses­ti Suo­men kimp­puun. Tali-Ihan­ta­lan tais­te­lus­sa suo­ma­lai­set py­säyt­ti­vät neu­vos­to-jou­kot ja tur­va­si­vat maan it­se­näi­syy­den. Vuon­na 1994 Suo­mi al­le­kir­joit­ti so­pi­muk­sen EU:n jä­se­nyy­seh­dois­ta. Nyt Suo­mi on jo Nato-maa­kin.

Ra­kas­te­tuin ju­han­nus­ru­no lie­nee Ei­no Lei­non (1878-1926) Noc­tur­ne. Ru­non ele­men­tit ovat suo­ma­lai­sil­le tär­kei­tä. Ru­nos­sa ker­ro­taan luon­nos­ta, ke­säy­ös­tä ja lem­mes­tä. Noc­tur­nes­ta ja ju­han­nuk­ses­ta ajan­koh­ta­na­kin kan­nat­taa naut­tia tä­nä­kin vuon­na.

Noc­tur­ne

Ruis­lin­nun lau­lu kor­vis­sa­ni,

täh­kä­päi­den pääl­lä täy­si kuu;

ke­säy­ön on on­ni oma­na­ni,

kas­ki­sa­vuun laak­sot ver­houu.

En ma iloit­se, en sure, huo­kaa;

mut­ta met­sän tum­muus mul­le tuo­kaa,

puun­to pil­ven, jo­hon päi­vä huk­kuu,

siin­to vaa­ran tuu­li­sen, mi nuk­kuu,

tuok­sut va­na­mon ja var­jot veen;

niis­tä sy­dä­me­ni lau­lun teen.

Sul­le lau­lan nei­ti, ke­sä­hei­nä,

sy­dä­me­ni suu­ri hil­jai­suus,

us­kon­to­ni, soi­pa sä­ve­lei­nä,

tam­men­leh­vä-sep­pel veh­ryt, uus.

En ma enää aja vir­va­tul­ta,

on­pa kä­des­sä­ni on­nen kul­ta;

pie­nen­tyy mun ym­pär’ elon pii­ri;

ai­ka sei­soo, nuk­kuu tuu­li­vii­ri;

edes­sä­ni hä­mä­räi­nen tie

tun­te­mat­to­ma­han tu­paan vie.

(Ei­no Lei­no, 1903)

Hy­vää ju­han­nus­ta kai­kil­le!