Muis­tat­te­ko, kui nu­a­ren tyk­käs tuk­kii kor­vas van­hai va­ro­tuk­silt ja vii­sauk­silt? Tun­tu silt, et ne kaik­ki oli kuul­tu mil­joo­na kert­taa. Ain ne oli jot­tai ”älä ny” ja ”kat­to ny” ja ”muist ny”. Täm­mä­set puh­heet sai men toi­sest kor­vast si­säl ja tul ul­loos toi­sest. Van­hat hu­a­kai­li van­huut­tas, mut ei sihe kan­nat­ta­nu mit­tää hu­a­mi­oo kiin­nit­tää, ko ne oli ol­lu sa­ta­vu­a­ti­ait mail­ma sivu!

Mut vii­me ai­koin o ru­ven­nu ta­pah­tum­maa jot­tai suk­ke­laa. Yks köp­pei kans hu­a­ju­va ih­mi­ne top­pas mu ka­rul ja kysy: ”Olek­sää sää…” Mää tih­ru­ti ta­ka­si ja ih­met­te­li, ko häne ää­ne­säs oli jot­tai tut­tuu ja kat­tan­to­ki tun­tu tu­tult. Sit ki­är­ret­tii nin­ko kis­sat puu­roo, et voi yh­re ker­ra… Ei mei­nat­tu mil­lää tun­tee. Ja täm­mäs­sii koh­taa­mis­sii o ol­lu jo en­nen­ki. Siin sit ih­me­tel­tii päi­yh­tee, et mitä meil o ta­pah­tu­nu! Tu­kat o har­mait hai­ve­nii ja jal­laat nou­see ras­kaas­ti ja ent­tis­te vy­ä­tä­röit­te koh­ril o pe­las­tus­ren­kaat. Jok­ku san­noo niit jenk­ka­kah­voiks, mut ei jenk­ka en­nää suju.

Tämä van­ha tut­tu sai puus­ku­tuk­ses kes­kelt sa­not­tuus, et se täsä kai­kist suk­ke­lam­paa o, ko tämä van­huus o hy­ä­kän­ny kimp­puu iha yl­lät­täi! Ei tätä ol saa­nu lain­ka har­jo­tel. Jos kou­lus löi teh­tä­vät la­pe­tii, ni sit jäi lu­a­kal­les ja jou­tu opet­te­le­maa asi­at uu­res­tas. Ei kuk­kaa toi­vo­nu sem­most, mut oi voi ko nyte olis hi­a­noo pääst hiuk­ka ker­taa­maa!

Me fun­tee­rat­tii, kui hi­a­noo olis saar ol viäl viis­kymp­pi­ne taik kuus­kymp­pi­ne. Taik kol­me­kymp­pi­ne! Vois viäl va­het­taa am­mat­tii ja asun­too ja kau­pun­kii ja har­ras­tuk­sii ja mi­äst ja… Meit ru­pes nau­rut­tam­maa, niät vesi valu sil­mist. Mut tei­ni-ik­käi­ne ei kum­pi­ka olis tah­to­nu ol! Se o nin se­ka­päi­ne ikä. Sit me vaa noi­rut­tii van­huu­re vai­voi ja my­än­net­tii, et te­kis mi­ä­li tin­tat sem­mos­sii ko san­noo, et ikä o vaa num­me­ro. Se o emä­va­le!

Lop­pu­je lo­puks mee joh­to­pää­tös oli, et äk­kii o kaik­ki men­ny. Mut kyl elä­mä vi­ä­lä­ki o mi­ä­le­kiin­tost. Ny­kä­se Mati vii­saus tai­si ol hyvä: elä­mä o ih­mi­se kai­kist pa­rem­paa ai­kaa!

Kröön­ruus­ka

Kröön­ruus­ka eli Mai­ja­lii­sa Mat­ti­la esiin­tyy Po­ris­sa Mum­mun Ka­ma­ris­sa kes­ki­viik­ko­na 8.11. al­ka­en kel­lo 12. Hä­nen esi­tyk­sen­sä ot­sik­ko on "Pi­re­tää ki­ä­lest kii!"