Taina Myllyharju: ”Raumalle oli kiva tulla ja vastaanotto on ollut lämmin”
”Tiettyjä juttuja on Raumalla hoidettu tosi hyvin ja pieneksi kaupungiksi täällä on virkeää meininkiä.”
Ari Anteroinen
Rauman Taidemuseon tuore museoamanuenssi Taina Myllyharju, 54, saapuu Vanhassa Raumassa sijaitsevaan kahvilaan ensimmäisen työpäivän jälkeen.
– Moni asia on työssä tuttua, mutta eteen tulee myös kaikkea uutta. Avaimet, hälytyskoodit, puhelin, tietokone, täytetään lippuja ja lappuja. On katseltu tiloja ja mietitty, mitä kaikkea niissä voisi tehdä. Kulttuurijohtaja Risto Kupari totesi, että mennään eteenpäin vähän kerrallaan. Käytännön asioita on tässä alussa ihan hirveästi, avaa Myllyharju.
Kupari ja museointendentti Heta Kaisto olivat Myllyharjulle ennestään tuttuja.
– Kävin Raumalla luennoitsemassa vuonna 2017, kun taidemuseon organisaatiota ruvettiin uudelleen järjestämään. Kerroin, miten Tampereella oli asioita hoidettu. Kumpaakin olen erilaisissa työasioissa tavannut, samoin museomestari Mika Kallioniemeä ja museosihteeri Pauliina Monto-Kokkostakin. Kiva tulla tänne, kun tuntee ihmiset.
Myllyharju palaa syntymäkaupunkiinsa vuosien jälkeen.
– Helpottaa, kun tuntee kaupungin. Tuli jo kalenteriin merkintä työpalaverista, joka on itse asiassa vanhan luokkakaverin kanssa.
Myllyharju kävi koulua Normaalikoulussa ja Sinisaaren yläasteella, joka sitten vaihtui lyseoksi, josta hän kirjoitti ylioppilaaksi.
– Lukion jälkeen en tiennyt mitä tehdä. Työvoimatoimistosta kysyttiin, menisinkö Rauman Museoon työllistetyksi. Menin, ja sille tielle jäin, Myllyharju naurahtaa.
– Anna Nurmi-Nielsen koulutti minua hienosti ja siinä opin enemmän kuin missään.
1992 Myllyharju oli viimeisen kesän Raumalla. Vuorossa oli Turun Yliopiston opinnot ja taidehistorian opettaminen.
– Päädyin assistentiksi. Maisterin paperien jälkeen hain eri paikkoihin.
Rauman Taidemuseon väki oli jo entuudestaan Taina Myllyharjulle tuttua. Nyt on aika miettiä yhdessä, mitä kaikkea keksitään.
Ari Anteroinen
Kierros alkoi vuonna 1995 Alajärven Nelimarkka-museosta.
– Sinne oli kiva mennä, kun isä on sieltä kotoisin.
Kun 1998 Salossa alettiin valmistelemaan taidemuseo Veturitallia, Myllyharju laittoi hakemuksen sisään. Hänestä tuli Suomen nuorin museojohtaja.
– Äiti on syntynyt Koski TL:ssä, eli siinäkin on sellainen hauska kytky.
Seuraavaksi Myllyharjua houkuteltiin Ouluun museojohtajaksi. Siellä meni kuusi vuotta, joskin välissä oli vuosi Englannissa.
– Seuraavaksi soiteltiin Tampereen taidemuseosta. Siellä meni liki viisitoista vuotta. Irtisanoutumiseni jälkeen hain paikkoja. Laitoin kahdeksan hakemusta ja olin kuudessa haastattelussa. Viimeinen oli Rauma ja kaikki sanoivat, että tänne minun pitikin tulla. Vastaanotto on ollut ihanan lämmin, kehuu Myllyharju.
Hän oli myös tovin Muumimuseon johtajana ja kävi useamman kerran Japanissa. Kokemusta on siis kertynyt. Siitä on paljon ammennettavaa nykyiseen työpaikkaan.
– Ihanaa, että tällainen konkari tuli valituksi! Sanoin, että hyödyntäkää minua surutta. Katsotaan, mitä saamme yhdessä keksittyä. Esimerkiksi Rauman historiasta olisi vielä paljon ammennettavaa kuvataiteeseen ja museomaailmaan.
Myllyharjun vanhemmat asuvat vielä Meriraumassa, mistä nuori Taina aikanaan maailmalle lähti.
– Itse muutan lähelle Syvärauman siltaa.
Myllyharjulla on yhteyksiä myös Poriin.
– Isän sisaruksia asuu Porissa tai siinä lähellä. Siellä on serkkuja. Serkkupoika sattuu olemaan Satakunnan Kansan päätoimittaja Tomi Lähdeniemi. Itse asiassa minä ja siskoni vähän houkuteltiin häntä aikanaan alalle.
Miltä Rauman kulttuurielämä on näyttänyt ulkopuolelta katsottuna?
– Se on jotenkin piristynyt viime vuosina. Kaikki joulukaupunkijutut ja Riku Räsäsen touhut Poroholmassa. Tiettyjä juttuja on Raumalla hoidettu tosi hyvin ja pieneksi kaupungiksi täällä on virkeää meininkiä. On paljon kulttuuri-ihmisiä ja eri alojen taiteilijoita.