Ari An­te­roi­nen

Rau­man Tai­de­mu­se­on tuo­re mu­se­oa­ma­nu­ens­si Tai­na Myl­ly­har­ju, 54, saa­puu Van­has­sa Rau­mas­sa si­jait­se­vaan kah­vi­laan en­sim­mäi­sen työ­päi­vän jäl­keen.

– Moni asia on työs­sä tut­tua, mut­ta eteen tu­lee myös kaik­kea uut­ta. Avai­met, hä­ly­tys­koo­dit, pu­he­lin, tie­to­ko­ne, täy­te­tään lip­pu­ja ja lap­pu­ja. On kat­sel­tu ti­lo­ja ja mie­tit­ty, mitä kaik­kea niis­sä voi­si teh­dä. Kult­tuu­ri­joh­ta­ja Ris­to Ku­pa­ri to­te­si, et­tä men­nään eteen­päin vä­hän ker­ral­laan. Käy­tän­nön asi­oi­ta on täs­sä alus­sa ihan hir­ve­äs­ti, avaa Myl­ly­har­ju.

Ku­pa­ri ja mu­se­oin­ten­dent­ti Heta Kais­to oli­vat Myl­ly­har­jul­le en­nes­tään tut­tu­ja.

– Kä­vin Rau­mal­la lu­en­noit­se­mas­sa vuon­na 2017, kun tai­de­mu­se­on or­ga­ni­saa­ti­o­ta ru­vet­tiin uu­del­leen jär­jes­tä­mään. Ker­roin, mi­ten Tam­pe­reel­la oli asi­oi­ta hoi­det­tu. Kum­paa­kin olen eri­lai­sis­sa työ­a­si­ois­sa ta­van­nut, sa­moin mu­se­o­mes­ta­ri Mika Kal­li­o­nie­meä ja mu­se­o­sih­tee­ri Pau­lii­na Mon­to-Kok­kos­ta­kin. Kiva tul­la tän­ne, kun tun­tee ih­mi­set.

Myl­ly­har­ju pa­laa syn­ty­mä­kau­pun­kiin­sa vuo­sien jäl­keen.

– Hel­pot­taa, kun tun­tee kau­pun­gin. Tuli jo ka­len­te­riin mer­kin­tä työ­pa­la­ve­ris­ta, joka on it­se asi­as­sa van­han luok­ka­ka­ve­rin kans­sa.

Myl­ly­har­ju kävi kou­lua Nor­maa­li­kou­lus­sa ja Si­ni­saa­ren ylä­as­teel­la, joka sit­ten vaih­tui ly­se­ok­si, jos­ta hän kir­joit­ti yli­op­pi­laak­si.

– Lu­ki­on jäl­keen en tien­nyt mitä teh­dä. Työ­voi­ma­toi­mis­tos­ta ky­syt­tiin, me­ni­sin­kö Rau­man Mu­se­oon työl­lis­te­tyk­si. Me­nin, ja sil­le tiel­le jäin, Myl­ly­har­ju nau­rah­taa.

– An­na Nur­mi-Niel­sen kou­lut­ti mi­nua hie­nos­ti ja sii­nä opin enem­män kuin mis­sään.

1992 Myl­ly­har­ju oli vii­mei­sen ke­sän Rau­mal­la. Vuo­ros­sa oli Tu­run Yli­o­pis­ton opin­not ja tai­de­his­to­ri­an opet­ta­mi­nen.

– Pää­dyin as­sis­ten­tik­si. Mais­te­rin pa­pe­rien jäl­keen hain eri paik­koi­hin.

Rauman Taidemuseon väki oli jo entuudestaan Taina Myllyharjulle tuttua. Nyt on aika miettiä yhdessä, mitä kaikkea keksitään.

Ari Anteroinen

Kier­ros al­koi vuon­na 1995 Ala­jär­ven Ne­li­mark­ka-mu­se­os­ta.

– Sin­ne oli kiva men­nä, kun isä on siel­tä ko­toi­sin.

Kun 1998 Sa­los­sa alet­tiin val­mis­te­le­maan tai­de­mu­seo Ve­tu­ri­tal­lia, Myl­ly­har­ju lait­toi ha­ke­muk­sen si­sään. Hä­nes­tä tuli Suo­men nuo­rin mu­se­o­joh­ta­ja.

– Äi­ti on syn­ty­nyt Kos­ki TL:ssä, eli sii­nä­kin on sel­lai­nen haus­ka kyt­ky.

Seu­raa­vak­si Myl­ly­har­jua hou­ku­tel­tiin Ou­luun mu­se­o­joh­ta­jak­si. Siel­lä meni kuu­si vuot­ta, jos­kin vä­lis­sä oli vuo­si Eng­lan­nis­sa.

– Seu­raa­vak­si soi­tel­tiin Tam­pe­reen tai­de­mu­se­os­ta. Siel­lä meni liki vii­si­tois­ta vuot­ta. Ir­ti­sa­nou­tu­mi­se­ni jäl­keen hain paik­ko­ja. Lai­toin kah­dek­san ha­ke­mus­ta ja olin kuu­des­sa haas­tat­te­lus­sa. Vii­mei­nen oli Rau­ma ja kaik­ki sa­noi­vat, et­tä tän­ne mi­nun pi­ti­kin tul­la. Vas­taa­not­to on ol­lut iha­nan läm­min, ke­huu Myl­ly­har­ju.

Hän oli myös to­vin Muu­mi­mu­se­on joh­ta­ja­na ja kävi use­am­man ker­ran Ja­pa­nis­sa. Ko­ke­mus­ta on siis ker­ty­nyt. Sii­tä on pal­jon am­men­net­ta­vaa ny­kyi­seen työ­paik­kaan.

– Iha­naa, et­tä täl­lai­nen kon­ka­ri tuli va­li­tuk­si! Sa­noin, et­tä hyö­dyn­tä­kää mi­nua su­rut­ta. Kat­so­taan, mitä saam­me yh­des­sä kek­sit­tyä. Esi­mer­kik­si Rau­man his­to­ri­as­ta oli­si vie­lä pal­jon am­men­net­ta­vaa ku­va­tai­tee­seen ja mu­se­o­maa­il­maan.

Myl­ly­har­jun van­hem­mat asu­vat vie­lä Me­ri­rau­mas­sa, mis­tä nuo­ri Tai­na ai­ka­naan maa­il­mal­le läh­ti.

– It­se muu­tan lä­hel­le Sy­vä­rau­man sil­taa.

Myl­ly­har­jul­la on yh­teyk­siä myös Po­riin.

– Isän si­sa­ruk­sia asuu Po­ris­sa tai sii­nä lä­hel­lä. Siel­lä on serk­ku­ja. Serk­ku­poi­ka sat­tuu ole­maan Sa­ta­kun­nan Kan­san pää­toi­mit­ta­ja Tomi Läh­de­nie­mi. It­se asi­as­sa minä ja sis­ko­ni vä­hän hou­ku­tel­tiin hän­tä ai­ka­naan alal­le.

Mil­tä Rau­man kult­tuu­rie­lä­mä on näyt­tä­nyt ul­ko­puo­lel­ta kat­sot­tu­na?

– Se on jo­ten­kin pi­ris­ty­nyt vii­me vuo­si­na. Kaik­ki jou­lu­kau­pun­ki­ju­tut ja Riku Rä­sä­sen tou­hut Po­ro­hol­mas­sa. Tiet­ty­jä jut­tu­ja on Rau­mal­la hoi­det­tu tosi hy­vin ja pie­nek­si kau­pun­gik­si tääl­lä on vir­ke­ää mei­nin­kiä. On pal­jon kult­tuu­ri-ih­mi­siä ja eri alo­jen tai­tei­li­joi­ta.