Ari An­te­roi­nen

Rau­man Tai­de­mu­se­on tuo­re mu­se­oa­ma­nu­ens­si Tai­na Myl­ly­har­ju, 54, saa­puu Van­has­sa Rau­mas­sa si­jait­se­vaan kah­vi­laan en­sim­mäi­sen työ­päi­vän jäl­keen.

– Moni asia on työs­sä tut­tua, mut­ta eteen tu­lee myös kaik­kea uut­ta. Avai­met, hä­ly­tys­koo­dit, pu­he­lin, tie­to­ko­ne, täy­te­tään lip­pu­ja ja lap­pu­ja. On kat­sel­tu ti­lo­ja ja mie­tit­ty, mitä kaik­kea niis­sä voi­si teh­dä. Kult­tuu­ri­joh­ta­ja Ris­to Ku­pa­ri to­te­si, et­tä men­nään eteen­päin vä­hän ker­ral­laan. Käy­tän­nön asi­oi­ta on täs­sä alus­sa ihan hir­ve­äs­ti, avaa Myl­ly­har­ju.

Ku­pa­ri ja mu­se­oin­ten­dent­ti Heta Kais­to oli­vat Myl­ly­har­jul­le en­nes­tään tut­tu­ja.

– Kä­vin Rau­mal­la lu­en­noit­se­mas­sa vuon­na 2017, kun tai­de­mu­se­on or­ga­ni­saa­ti­o­ta ru­vet­tiin uu­del­leen jär­jes­tä­mään. Ker­roin, mi­ten Tam­pe­reel­la oli asi­oi­ta hoi­det­tu. Kum­paa­kin olen eri­lai­sis­sa työ­a­si­ois­sa ta­van­nut, sa­moin mu­se­o­mes­ta­ri Mika Kal­li­o­nie­meä ja mu­se­o­sih­tee­ri Pau­lii­na Mon­to-Kok­kos­ta­kin. Kiva tul­la tän­ne, kun tun­tee ih­mi­set.

Myl­ly­har­ju pa­laa syn­ty­mä­kau­pun­kiin­sa vuo­sien jäl­keen.

– Hel­pot­taa, kun tun­tee kau­pun­gin. Tuli jo ka­len­te­riin mer­kin­tä työ­pa­la­ve­ris­ta, joka on it­se asi­as­sa van­han luok­ka­ka­ve­rin kans­sa.

Myl­ly­har­ju kävi kou­lua Nor­maa­li­kou­lus­sa ja Si­ni­saa­ren ylä­as­teel­la, joka sit­ten vaih­tui ly­se­ok­si, jos­ta hän kir­joit­ti yli­op­pi­laak­si.

– Lu­ki­on jäl­keen en tien­nyt mitä teh­dä. Työ­voi­ma­toi­mis­tos­ta ky­syt­tiin, me­ni­sin­kö Rau­man Mu­se­oon työl­lis­te­tyk­si. Me­nin, ja sil­le tiel­le jäin, Myl­ly­har­ju nau­rah­taa.

– An­na Nur­mi-Niel­sen kou­lut­ti mi­nua hie­nos­ti ja sii­nä opin enem­män kuin mis­sään.

1992 Myl­ly­har­ju oli vii­mei­sen ke­sän Rau­mal­la. Vuo­ros­sa oli Tu­run Yli­o­pis­ton opin­not ja tai­de­his­to­ri­an opet­ta­mi­nen.

– Pää­dyin as­sis­ten­tik­si. Mais­te­rin pa­pe­rien jäl­keen hain eri paik­koi­hin.

Rauman Taidemuseon väki oli jo entuudestaan Taina Myllyharjulle tuttua. Nyt on aika miettiä yhdessä, mitä kaikkea keksitään.

Rauman Taidemuseon väki oli jo entuudestaan Taina Myllyharjulle tuttua. Nyt on aika miettiä yhdessä, mitä kaikkea keksitään.

Ari Anteroinen

Kier­ros al­koi vuon­na 1995 Ala­jär­ven Ne­li­mark­ka-mu­se­os­ta.

– Sin­ne oli kiva men­nä, kun isä on siel­tä ko­toi­sin.

Kun 1998 Sa­los­sa alet­tiin val­mis­te­le­maan tai­de­mu­seo Ve­tu­ri­tal­lia, Myl­ly­har­ju lait­toi ha­ke­muk­sen si­sään. Hä­nes­tä tuli Suo­men nuo­rin mu­se­o­joh­ta­ja.

– Äi­ti on syn­ty­nyt Kos­ki TL:ssä, eli sii­nä­kin on sel­lai­nen haus­ka kyt­ky.

Seu­raa­vak­si Myl­ly­har­jua hou­ku­tel­tiin Ou­luun mu­se­o­joh­ta­jak­si. Siel­lä meni kuu­si vuot­ta, jos­kin vä­lis­sä oli vuo­si Eng­lan­nis­sa.

– Seu­raa­vak­si soi­tel­tiin Tam­pe­reen tai­de­mu­se­os­ta. Siel­lä meni liki vii­si­tois­ta vuot­ta. Ir­ti­sa­nou­tu­mi­se­ni jäl­keen hain paik­ko­ja. Lai­toin kah­dek­san ha­ke­mus­ta ja olin kuu­des­sa haas­tat­te­lus­sa. Vii­mei­nen oli Rau­ma ja kaik­ki sa­noi­vat, et­tä tän­ne mi­nun pi­ti­kin tul­la. Vas­taa­not­to on ol­lut iha­nan läm­min, ke­huu Myl­ly­har­ju.

Hän oli myös to­vin Muu­mi­mu­se­on joh­ta­ja­na ja kävi use­am­man ker­ran Ja­pa­nis­sa. Ko­ke­mus­ta on siis ker­ty­nyt. Sii­tä on pal­jon am­men­net­ta­vaa ny­kyi­seen työ­paik­kaan.

– Iha­naa, et­tä täl­lai­nen kon­ka­ri tuli va­li­tuk­si! Sa­noin, et­tä hyö­dyn­tä­kää mi­nua su­rut­ta. Kat­so­taan, mitä saam­me yh­des­sä kek­sit­tyä. Esi­mer­kik­si Rau­man his­to­ri­as­ta oli­si vie­lä pal­jon am­men­net­ta­vaa ku­va­tai­tee­seen ja mu­se­o­maa­il­maan.

Myl­ly­har­jun van­hem­mat asu­vat vie­lä Me­ri­rau­mas­sa, mis­tä nuo­ri Tai­na ai­ka­naan maa­il­mal­le läh­ti.

– It­se muu­tan lä­hel­le Sy­vä­rau­man sil­taa.

Myl­ly­har­jul­la on yh­teyk­siä myös Po­riin.

– Isän si­sa­ruk­sia asuu Po­ris­sa tai sii­nä lä­hel­lä. Siel­lä on serk­ku­ja. Serk­ku­poi­ka sat­tuu ole­maan Sa­ta­kun­nan Kan­san pää­toi­mit­ta­ja Tomi Läh­de­nie­mi. It­se asi­as­sa minä ja sis­ko­ni vä­hän hou­ku­tel­tiin hän­tä ai­ka­naan alal­le.

Mil­tä Rau­man kult­tuu­rie­lä­mä on näyt­tä­nyt ul­ko­puo­lel­ta kat­sot­tu­na?

– Se on jo­ten­kin pi­ris­ty­nyt vii­me vuo­si­na. Kaik­ki jou­lu­kau­pun­ki­ju­tut ja Riku Rä­sä­sen tou­hut Po­ro­hol­mas­sa. Tiet­ty­jä jut­tu­ja on Rau­mal­la hoi­det­tu tosi hy­vin ja pie­nek­si kau­pun­gik­si tääl­lä on vir­ke­ää mei­nin­kiä. On pal­jon kult­tuu­ri-ih­mi­siä ja eri alo­jen tai­tei­li­joi­ta.