Pet­ri Ren­fors on ol­lut mu­ka­na Jan­ne­lan Puu­tar­has­sa koko ikän­sä. Hän muis­taa, mi­ten hän jo pol­ven­kor­kui­se­na teki pie­niä as­ka­rei­ta ja toi­mi juok­su­poi­ka­na isän ja isoi­sän pe­räs­sä. Edel­leen juok­su­po­jan­kin teh­tä­vät ovat osa Ren­for­sin työ­päi­vää, vaik­ka suu­ri osa työ­a­jas­ta ku­luu pa­pe­rei­den kans­sa ja joh­ta­mi­ses­sa.

– Pi­dän sii­tä, et­tä työ­päi­vät ovat eri­lai­sia. Vä­lil­lä is­tun pa­pe­rei­den ää­res­sä ja vä­lil­lä saan työn­tää sor­met mul­taan, 20 vuot­ta yri­tyk­sen ve­to­vas­tuus­sa ol­lut Ren­fors sa­noo.

Jan­ne­lan Puu­tar­ha Oy on Pet­ri Ren­for­sin isoi­sän pe­rus­ta­ma yri­tys. Isoi­sä al­koi heti so­dan jäl­keen vuon­na 1945 vil­jel­lä vi­han­nek­sia.

– Sil­loin ti­lan­ne oli Suo­mes­sa eri­lai­nen, oli pu­laa ruu­as­ta. Isoi­sä vil­je­li vi­han­nek­sia ja nii­tä myy­tiin Po­rin to­ril­la. Jo kui­ten­kin 50-lu­vul­la siir­ryim­me kuk­kien vil­je­lyyn ja vi­han­nek­sis­ta luo­vuim­me vä­hi­tel­len. Olem­me ke­hit­ty­neet koko ajan ja laa­jen­tu­neet ta­lou­del­li­sen ti­lan­teen mu­kaan.

Ku­kis­sa on kui­ten­kin pi­täy­dyt­ty 1950-lu­vul­ta as­ti. Ku­kat myös yh­dis­tä­vät yri­tyk­sen eri toi­min­to­ja. Ny­ky­ään Jan­ne­lan Puu­tar­han li­säk­si Ren­for­sil­la on myös kak­si muu­ta yri­tys­tä, Kuk­ka­tuk­ku Jan­ne­la Oy ja Jan­ne­lan Kuk­ka Oy.

– Vaik­ka toi­mim­me kuk­kien kans­sa, ovat toi­min­not eri­lai­sia. Kuk­ka­tuk­ku Jan­ne­la Oy kes­kit­tyy myy­mään sa­ta­kun­ta­lai­sil­le kuk­ka­kau­poil­le ja vä­lit­tä­mään ul­ko­mail­ta kuk­kia. Jan­ne­lan Kuk­ka Oy sen si­jaan kat­taa Kaup­pa­kes­kus Ic­cos­sa ole­van kuk­ka­kau­pan sekä vä­hit­täis­myyn­nin asi­ak­kail­le täs­sä puu­tar­hal­la. Ha­lu­am­me myy­dä pai­kal­li­sil­le ih­mi­sil­le kuk­kia, kos­ka heil­tä saa vä­li­tön­tä pa­lau­tet­ta. Kuk­ka­kaup­pa on kuin tun­to­sar­vet kaik­kiin mui­hin toi­min­toi­hin.

Kun Pet­ri Ren­fors miet­tii yri­tyk­sen his­to­ri­aa, yk­si suu­rim­mis­ta muu­tok­sis­ta ta­pah­tui, kun Suo­mi liit­tyi EU:hun. Sitä en­nen Jan­ne­la toi­mi laa­jem­min Suo­mes­sa ja kil­pai­li­jat oli­vat ko­ti­mai­sia.

– EU:n myö­tä kil­pai­lem­me myös len­tä­vien hol­lan­ti­lais­ten kans­sa. Siel­lä kuk­kien vil­je­ly on hy­vin eri­lais­ta ja pal­jon suu­rem­paa. Me olem­me tääl­lä pie­ni puu­tar­ha, jos­sa vil­jel­lään eri­lai­sia kuk­kia ym­pä­ri vuo­den. Hol­lan­nis­sa yk­si kas­vat­ta­ja saat­taa kes­kit­tyä vain yh­teen la­jik­kee­seen, hän ver­taa.

Ko­ti­maas­sa Jan­ne­lan tyyp­pi­nen puu­tar­ha al­kaa ol­la har­vi­nai­suus. Ym­pä­ri vuo­den kuk­kia vil­je­le­viä puu­tar­ho­ja ei ole mon­taa.

– Kui­ten­kin meil­le kuin kai­kil­le muil­le­kin ke­sä­kuk­ka­se­son­ki on vuo­den tär­kein. Sil­loin teem­me yri­tyk­sen tu­lok­sen ja se mah­dol­lis­taa pyö­rien pyö­rit­tä­mi­sen ym­pä­ri vuo­den. Jou­lu­ku­kat ja pää­si­äi­nen ovat mel­ko pie­ni lisä, vaik­ka ovat­kin alal­lam­me mer­kit­tä­viä se­son­ke­ja.

EU:n tuo­mien muu­tos­ten jäl­keen suu­rim­mak­si haas­teek­si Ren­fors mai­nit­see ko­ro­nan. Vaik­ka ke­sä­kuk­ka­myyn­ti on kas­va­nut ih­mis­ten ko­toi­lun myö­tä, juh­lat ja ta­pah­tu­mat ovat ol­leet vä­his­sä.

– Häi­tä tai syn­ty­mä­päi­viä ei juu­ri­kaan ole vie­tet­ty ja hau­ta­jai­set­kin ovat ol­leet pie­niä. Kuk­ka­kau­pat ovat ko­ro­nan vuok­si jou­tu­neet ah­taal­le. Kos­ka kuk­ka­kaup­pa ei ole nor­maa­lia, on myös en­tis­tä vai­ke­am­pi en­nus­taa tu­le­via se­son­ke­ja.

Jan­ne­lan Puu­tar­hal­la eri se­son­kei­hin val­mis­tau­du­taan lä­hes vuot­ta ai­kai­sem­min. Uu­det ke­sä­kuk­ka­ti­lauk­set on teh­tä­vä jo syys­kuus­sa.

– Sil­loin teem­me ti­lauk­set eri tai­mi­toi­mit­ta­jien tar­jon­nas­ta. Puu­tar­ha-alal­la olem­me täy­sin säi­den ar­moil­la. Jos­kus tai­mien toi­mi­tus saat­taa vii­väs­tyä vii­koil­la ja tämä haas­te tu­lee säi­ly­mään ai­na.

Toi­nen haas­te liit­tyy asi­ak­kai­den os­to­käyt­täy­ty­mi­seen.

– Jos ke­vääl­lä puu­tar­ha­leh­ti esit­te­lee jon­kin tie­tyn ku­kan tai vä­rin, sitä ky­sy­tään pal­jon. Mut­ta saat­taa ol­la, et­tä ky­seis­tä kuk­kaa ei kas­va­kaan puu­tar­hoil­la. Jou­lu­kuk­kien vä­ri­miel­ty­myk­set vaih­te­le­vat myös val­lit­se­van sään mu­kaan. Jos maa on val­koi­nen, suo­si­taan pu­nai­sia kuk­kia. Jos taas ei ole lun­ta, ha­lu­taan val­kois­ta si­säl­le.

Nyt Jan­ne­lan puu­tar­hal­la on vuo­den hil­jai­sin het­ki. Elo­kuus­sa suu­rin osa työn­te­ki­jöis­tä lo­mai­lee, kun ke­sä­kuk­ka­se­son­ki on ohi. Täy­sin tyh­jää ei puu­tar­hal­la kui­ten­kaan ole, sil­lä en­sim­mäi­set jou­lu­kuk­kien tai­met on jo is­tu­tet­tu. Yrit­tä­jä it­se py­syy myös puu­tar­hal­la, sil­lä ku­kat tar­vit­se­vat hoi­toa joka päi­vä.

– Tääl­lä kas­tel­ta­vaa on ai­na. Näin ke­säi­sel­lä au­rin­gon­pais­teel­la ku­kat ei­vät an­na yh­tään an­teek­si. Kor­kein­taan puo­li päi­vää on kas­te­lus­sa pe­li­va­raa. On­nek­si au­to­ma­tiik­ka hoi­taa suu­rim­man osan, et­tei ihan jo­kais­ta 100 000 purk­kia let­kul­la tar­vit­se kas­tel­la, Pet­ri Ren­fors nau­rah­taa.

Kos­ka Ren­fors on it­se tot­tu­nut te­ke­mään puu­tar­hal­la kai­ken­lai­sia töi­tä, on hä­nen vai­kea ni­me­tä yh­tä tiet­tyä mie­li­puu­haa.

– Eni­ten nau­tin sii­tä, kun näen se­son­gin al­ka­es­sa kas­vi­huo­nei­den ole­van täyn­nä kuk­kia ja se­son­gin jäl­keen pöy­dät ovat tyh­jiä. Sil­loin voi ol­la tyy­ty­väi­nen.

Kat­ri Mä­en­pää