Porilaisille tuttu Huhtanen todisti Suomen pohjakosketusta Pariisissa
Paljon ei olympialaisista odotettu, mutta kesäkisoista tuli Suomelle historiallinen mahalasku. Sen todisti myös Timopekka Huhtanen.
Vesa-Pekka Järvelä
Maratonkoulua Porissa pitkään pyörittänyt Timopekka Huhtanen on nähnyt paikan päällä monet yleisurheilun arvokisat. Olympialaiset livenä olivat hänelle kuitenkin ensimmäiset.
– Kaikki oli suurta – ja kallista. Hyvissä ajoin ostetusta pääkatsomon parin tunnin lipusta sai pulittaa huimat 200 euroa, pahimmillaan jopa moninkertaisesti enemmän. Muutenkin kisakaupungin hinnat olivat huipussaan. Siitä huolimatta kokemus oli Sofia-tyttären seurassa ikimuistoinen, tunnustaa Huhtanen.
33. kesäkisat alkoivat rankkasateessa. Tunnelmaa sää ei silti latistanut Suomen leirissäkään. Apeampia ilmeitä nähtiin kisojen edetessä.
Huhtasen aikomuksena oli tavata olympiakaupungissa suurjuoksija Lasse Viren.
– Suunnitelma kuitenkin kariutui. Olympiavoittaja oli yhtä kiireinen kuin aikoinaan radalla. Muutenkin suomalaisia oli liikkeellä yllättävän vähän. Seitsenottelija Saga Vannisen isän kanssa kuitenkin juttelimme Sagasta ja muiden suomalaisten edesottamuksia. Ajatukset yleisurheilumme nykytilasta kävivät pitkälti yksiin. Parempaan tulevaisuuteen hänellä riittää silti uskoa, kertoo Huhtanen.
Timopekka Huhtanen nautti olympiahuumasta yhdessä Sofia-tyttärensä kanssa. Kuva: Sofia Lindqvist
Vuonna 1924 Suomi kylpi Pariisissa Paavo Nurmen johdolla mitalisateessa. Nyt sellainen oli utopiaa. Paria podium-paikkaa toki toivottiin, mutta unelma romahti viimeistään Stade de Francen keihäspaikalla.
Yleisurheilun viimeisimmän olympiamitalin toi Lontoosta 2012 Antti Ruuskanen. Sinivalkoisten entisessä mahtilajissa puhaltavat nyt eksoottiset tuulet. Pakistanin, Intian ja Grenadan keihäskarjut löivät Suomen finaalitriolle tylysti luun kurkkuun.
– Kaukomaiden kavereilla oli jo aiemmin voimaa. Nyt tekniikkakin alkaa olla jengoillaan. Silloin keppi lentää yleensä kauas. Oliver Helanderillakin on kyllä eväät Arshad Nadeemin kultaheiton mitoille. Yksi nappiheitto kesässä ei vain riitä.
Takana on yleisurheilun osalta kolmet mitalittomat kesäkisat – se on vähintäänkin huolestuttavaa. Nyt onkin vakavan pohdinnan paikka.
– Kurssin muutos on välttämätön. Keinoja kierteen katkaisemiseen on etsittävä kaikilta tasoilta. Esimerkiksi Olympiakomitean tekemisiä on tarkasteltava kriittisesti. Fokus on oltava huippu-urheilussa. Tärkein lenkki on silti itse urheilija. Absoluuttiselle huipulle haluavalla pitää olla kova polte ja voitontahto. Sen näyttivät Pohjolan supertähdet Armand Duplantis, Jakob Ingebritsen ja 70-luvulla jo Virenkin.
SE:n 12,65 kesällä juossut Lotta Harala ylsi Pariisissa pika-aitojen välieriin. Kuva: Vesa-Pekka Järvelä
Suomen yu-mitali jäi 23 sentin päähän. Silja Kosonen ja SE:llään yllättänyt Krista Tervo olivat vammojen varjostamana kuudenneksi hypänneen Wilma Murron ja lahjakkaan Nathalie Blomqvistin ohella onnistujia. Puhtaat paperit saa myös kovasoisissa pika-aidoissa välieriin edennyt Lotta Harala.
– Olimme paikalla Haralan ja Reetta Hurskeen kamppaillessa välieräpaikasta. Iloitsimme Lotan puolesta, mutta Reetan tyly kohtalo tietysti harmitti.
Kaikki isotkaan eivät menestyneet. Kisaisäntä Ranska loisti laajalla rintamalla, mutta täpötäydellä päänäyttämöllä trikolori nousi lipputankoon vain kerran. Ilonhetken tarjoili pika-aituri Cyrena Samba-Mayela.
– Yleisö kannusti urheilijoita tasapuolisesti. Se tuntui hienolta, mutta olisihan se ollut silti ilo nähdä siniristilippukin stadionin tangossa.
Mitalittomuus kalvaa penkkiurheilijoiden mieltä, mutta olympiatasolla pistesijakin on kunnioitettava suoritus. Siihen ylsi myös jokaisessa arvokilpailussaan finaaliin selvinnyt Lassi Etelätalo. Joensuulaiskonkarille Nadeem, Neeraj Chopra ja Anderson Peters olivat nyt aivan liian kovia.
– Pistesijan arvostus pitäisi saada nousuun. Olen miettinyt, että yksi keino olisi mitaleiden jakaminen viidelle parhaalle, Huhtanen pohtii.
Stade de Francella lähimmäs mitalia pääsi 74,04 finaalissa heittänyt Silja Kosonen. Kuva: Vesa-Pekka Järvelä
Paljon on tänä päivänä naisten varassa. Blomqvistin, SE:n juosseen Ilona Monosen, moukarinaisten ja Murron aika koittaa ehkä Los Angelesissa 2028. Siellä tähtäin on myös Tampereen Pyrinnön Vannisella.
21-vuotiaan suurlupauksen selkä petti keväällä, ja Rooman EM-kisat jäivät kesken. Ranskaan Vanninen lähti keskenkuntoisena. Pariisi oli himoharjoittelijalle kuitenkin torjuntavoitto.
– Hallikisojen EM-mitalisti tunnetaan tunnollisena harjoittelijana. Isänsä mukaan Sagaa pitää treeneissä toppuutella, sillä nuori lahjakkuus on erittäin kunnianhimoinen ja voitontahtoinen. Terveenä Sagalla on rahkeet mainetekoihin. Kuntopiikin pitää kuitenkin osua kohdalleen. Se tuntuu olevan monille suomalaishuipuille ongelma. Terävin isku on usein toukokuussa, keskikesällä kunto on jo hiipumassa. Niin kävi nytkin, väittää Huhtanen.