Sirkka puki pullot karkeloon ja vei Porin pääkirjastoon näyttelyyn
Sanna Jääskeläinen
Porin pääkirjaston aulan näyttelytilassa luovuus ryöpsähtää silmille rykelmänä värikkäitä pulloja. Lähemmin tarkastellen huomaa, että jokainen noin 120 pullosta on pukeutunut omaperäisesti ja yksityiskohtia säästelemättä. On nappia, röyhelöä, kimalletta ja persoonallisia koristeita, kuten korkkina pikkuruinen nalle tai käpy. Jollain pullolla on kimalteleva helminauha kaulassaan, toinen on kääriytynyt jouluvaloihin.
Pullot ovat porilaisen kädentaitaja Sirkka Leivo-Jokimäen käsialaa. Hän innostui pullojen pukemisesta ensimmäisen kerran jo vuosia sitten ja vähitellen kokoelma lähti kasvuun, etenkin kun hänen kuuli saavansa vuokrata niille näyttelytilan kirjastolta. Erityisen näyttelystä tekee se, että ihan kaikki materiaalit ovat kierrätettyjä.
– Ideat näihin ovat omiani. En koskaan ota mallia mistään sosiaalisen median maailmasta, hän kertoo.
– Myös materiaalit löytyivät omasta takaa: nauhoja, kankaita ja nappeja oli kotona valmiiksi.
Sirkka Leivo-Jokimäen taidonnäytteitä kirjaston näyttelystä.
Pestyään pullon Sirkka puki sen ensin tiukkaan trikooseen liimaamalla. Trikoo saattoi olla kankaanpalan sijasta myös vanha sukka tai hansikas. Pohjakankaalle hän sitten kiinnitti nauhat, napit ja härpäkkeet, kuten hän itse koristeita kutsuu. Idea syntyi aina tehdessä.
Käsityöt ovat Leivo-Jokimäen juttu. Ne eivät ole harrastus, vaan elämäntapa. Porin seudun kansalaisopistossa hän opettaa Nukkekoti ja minimaailma -kurssilla, mutta oma tekeminen on laajempaa. Sirkka esimerkiksi sitoo kirjoja, tekee tilkkutöitä, nukkeja, nalleja ja kortteja, ompelee kaikki vaatteensa ja tekee teemaan sopivat korut, kuten nyt pullonäyttelyyn korva- ja kaulakorut pienistä pulloista. Itseään hän kutsuu monimateriaaliharrastajaksi.
– Jotkut sanovat "toisen roska on toisen aarre". Olen eri mieltä, ei ole roskaa, vaan käyttämätöntä materiaalia.